Kokkauskurssi ja uimakeidas

Tänään söin ehkä elämäni parasta thairuokaa. Arvatkaa, kuka teki? Minä. En halua kehuskella, mutta en myöskään voi valehdella. Tänään kokkauskurssilla syntyi aivan taivaallista ruokaa. Vaikka kunnia kuuluu tietenkin kokonaan ihanalle opettajallemme, olen silti melko ylpeä. Jos siis yksityiskohtainen ruokatarina ja itsekehu eivät kiinnosta, hyppää tämän kirjoituksen yli tai rullaa sen loppupäähän, sillä siellä menen uimaan.

Aloitimme aamun kiertelemällä hetken vihannesmarkkinoita, jossa opin muun muassa sen, että banaanit kasvavat suuresta, punaisesta kukasta ja sen, että usein lautaseltani löytyvä vihreän tomaatin näköinen kasvis on oikeasti pieni munakoiso.

Pienen markkinaretken jälkeen ryhdyimme tositoimiin. Meitä oppilaita oli vain kaksi, mikä oli mukavaa, sillä saimme jakaa opettajamme kaiken huomion ja ajan vain keskenämme. Ensitöiksemme valmistelimme päivän aikana käytettävät vihannekset tehtävän haasteellisuuden vaatimalla keskittyneisyydellä.

Ensimmäisenä valmistimme kurpitsahummusta. Siitä tuli niin hyvää, että ensimmäisen lusikallisen jälkeen katsoimme toisiimme ja kysyimme yhteen ääneen, että teimmekö todella tämän äsken itse.

Kurpitsahummuksen jälkeen itsevarmuutta uhkuen teimme paria erilaista ihanaa kurpitsakeittoa. Sen jälkeen teimme tomaatti-maapähkinätahnaa, joka oli meidän kummankin suosikkeja koko päivän ajalta. Lusikoimme sitä niin hurmioituneena, että emme meinanneet malttaa siirtyä seuraavan ruokalajin pariin.

Kannatti kuitenkin malttaa. Seuraavaksi edessämme oli paistettuja kasviksia tofulla cashew-pähkinöillä. Vastaavia annoksia olen syönyt täällä niin paljon, että en odottanut mitään yllättävää, mutta jostain syystä tämä oli parempaa kuin ne, mitä olen syönyt aikaisemmin. Samoilla liekeillä teimme myös pah thaita, jossa oli joitakin mausteita ja riisinuudeita lukuunottamatta samat ainekset kuin paistetuissa kasviksissa. Se pad thai oli meidän kummankin tähänastisen elämämme paras.

Seuraavaksi teimme kevätrullia. Käärimme riisipaperiin muun muassa thaibasilikaa, minttua, raastettua kookosta, porkkanaa ja aikaisemmin valmistamaamme taivaallista maapähkinätahnaa. Valmiita rullia dipattiin kurpitsahummukseen ja soijakastike-korianteri-valkosipuli-chilidippiin, ja taas sai melkein pyyhkiä silmäkulmia, niin hyvää oli.

Rullafiestan jälleen teimme kahta erilaista keittoa. Minulle ei jostain syystä ikinä tulisi mieleen tilata ravintolassa keittoa, mutta ehkä kannattaisi (ellen sitten tee sitä itse, krhm) sillä kookosmaito-kasvis-tofukeitto eli tom kha sekä vastaava kirkaslieminen tom yam veivät kielen mennessään.

Keittojen jälkeen luvassa oli kahta currya: punainen massaman-curry, jossa on muun muassa tofua, kurpitsaa ja maapähkinöitä, sekä vihreä curry, johon tuli muun muassa tofua, maissia ja lehtikaalia, joka on muuten täällä aivan erilaista kuin Suomessa. Nämä kiilasivat kirkkaasti parhaimpien curry-aterioiden joukkoon, ja uskokaa kun sanon, että se on suuri ja kilpailukykyinen joukko.

 

Lopuksi teimme papaijasalaattia, joka oli hyvää, mutta ei tajunnanräjäyttävää kaikkien näiden annosten jälkeen. Ja koska ilman jälkiruokaa vatsa olisi jäänyt kurisemaan, teimme päivän päätteeksi sticky ricea eli tahmeaa, makeaa riisiä mangon ja banaanin kanssa. Käytimme mustaa riisiä ja viimeistelimme annoksen paahdetuilla seesaminsiemenillä, raastetulla kookoksella ja suolaisenmakealla kookosmaitokastikkeella. Tai-vaal-lis-ta. Kaikki mitä jäi yli, pakattiin meille mukaan pieniin eväspusseihin. 

Kokkauskurssin jälkeen ajattelin lähteä uimaan. (Yllä olevassa kuvassa on uimamatkalla eksynyt kuljettajani soittamassa apua.) Mielikuvissani ulkouimaloissa lapset juoksevat mehujään kanssa altaan reunuksilla ja allasbaarissa soi 2007-vuoden diskohitit, mutta Chiang Mai ei pettänyt tässäkään asiassa.

 

 

Olisihan se pitänyt arvata, että paikka oli juuri sellainen, mitä kaipasinkin – rauhallinen keidas.