Laosin kaupunkien jälkimaut
Huomenna siirryn Vietnamiin, ja nyt tuntuu sopivalta tehdä pieni yhteenveto näistä kolmesta kenties suosituimmasta Laosin kaupungista, joissa olen kuluneiden viikkojen aikana ehtinyt käydä.
Muistakaahan kuitenkin, että nämä ovat kaikki vain henkilökohtaisia kokemuksiani, joihin on vaikuttanut moni muukin asia kuin se, minkälainen kaupunki objektiivisesti tarkasteltuna on kyseessä. Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä, joka muodostin muiden kokemuksiin perustuen vahvat näkemykset näistä kaikista kaupungeista jo ennen kuin olin niissä käynyt.
Olin väärässä lähes kaikessa.
Luang Prabang
Luang Prabangia odotin ennen matkaani varmaan eniten. Olin varma, että se tulee olemaan reissun suosikkipaikkani.
Pidin kyllä kaupungista, paljonkin. Arkkitehtuuri on kaunista ja vesiputoukset vetävät sanattomaksi. Ruoka on hyvää ja tekemistä on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Vientianessa ja monipuolisemmin kuin Vang Viengissä. Tapasin mukavia ihmisiä ja vietin viisi todella hauskaa päivää.
Jos jokin asia jäi Luang Prabangissa häiritsemään, se oli tietynlainen teennäisyys ja turistisuus. Luang Prabangin katukuva oli täynnä bussiryhmiä kameroineen (vaikkei näissä kuvissa ehkä kovin ruuhkaiselta näytäkään). Hinnat esimerkiksi markkinoilla olivat moninkertaiset verrattuna muihin Aasian paikkoihin, joissa olen käynyt. Kaikkiin nähtävyyksiin ei viitsinyt edes mennä, kun tuntuu ettei mahdu sekaan. Toisaalta parhaat nähtävyydet eli vesiputoukset olivat yllättävän rauhallisia.
Turistisuus ei sinänsä haittaa – miten voisinkaan yrittää nousta sellaisen ryhmän yläpuolelle, johon kuulun itsekin. Sen sijaan häiritsi se, että Luang Prabangia markkinoidaan kovin aitona ja alkuperäisenä Laosina, kun enemmän vaikutti siltä, että kaupunki on viime vuosikymmenten aikana rakentunut keskieurooppalaisten suureksi resortiksi.
Ehkä en vain ollut osannut varautua turistien suureen määrään tässä kaupungissa. Jos ei odota, että pääsee oikeasti autenttiseen Laosin kylään, ei muilta osin varmaan tule pettymyksiä.
Mutta kuten sanottu, kaikesta muusta pidin Luang Prabangissa ja vietin siellä ikimuistoiset ja ihanat päivät, joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Vang Vieng
Vang Viengissä on takuulla enemmän turisteja kuin Luang Prabangissa, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan ollenkaan häirinnyt. Siinä missä Luang Prabangissa tuntui välillä siltä, että on ranskalaisten pariskuntien tiellä haisevine vaatteineen ja tukka pystyssä, Vang Viengissä turistien määrä oli verrannollinen lähinnä ryhmäkoheesioon, varmasti siksi, että turistit olivat keskenään melko samankaltaisia. Kaupunki ei myöskään esitä olevansa mitenkään aito, vaan se on rehellisesti oma hölmö itsensä. Siksi siitä on helppo pitää.
Ja kyllä Vang Viengistä oikeaa kauneuttakin löytyy. Joen vesi on kirkkaansinistä, toisin kuin muualla Laosissa, ja siellä on mukavaa pulikoida lähes 40-asteisten päivien viilennykseksi. Vuoristo on upea, ehkä hienoin mitä olen missään nähnyt. Sininen laguuni ja sen yhteydessä oleva suuri luola ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia ja sijaitsevat kauniin pyöräreitin päässä.
Vang Vieng on myös näistä kolmesta Laosin kaupungista halvin.
Kuitenkin ymmärrän täysin myös sen, että monia kaupunki ärsyttää. Jos ei satu olemaan laiska nuori, Vang Vieng on varmaan ikävä paikka. Mutta sellaisesta minulla ei ole kokemusta.
Vientiane
Vientianesta kirjoittelinkin jo eilen. Turha sitä on kieltää, ettei täällä ole paljon tekemistä. Olen ollut täällä kaksi päivää, ja se on kyllä ainakin minulle maksimi. Olen nukkunut pitkiä päiväunia ja lukenut paljon.
Toisaalta ihan mukavaa tämäkin on vaihteeksi, että mitään ei tarvitse tehdä. Ja totta tosiaan olen ollut täällä(kin) sen verran laiska, etten ole vaivautunut vaikkapa vuokraamaan pyörää ja tutustumaan kaupunkiin paremmin.
Olen käynyt muutamassa nähtävyydessä muiden houkuttelemana ja loppuajan nauttinut jopa koomisesta toimettomuudesta – tämä kaupunki on kuin polkupyörä, joka liikkuu niin hitaasti, että se meinaa kaatua.
Vientiane oli hauska nähdä, mutta tämä on ensimmäinen paikka koko reissullani, josta lähden innokkaana käsi ovenkahvassa.
Kuitenkin Laosia kokonaisuudessaan tulee ikävä. Olen elänyt täällä niin hienoja hetkiä, että melkein harmittaa ajatella, etteivät ne milloinkaan tule takaisin. Mutta ehkä järkevämpää kuin harmistua, on kuitenkin olla kiitollinen siitä, että ne tapahtuivat.