Olemisen keveys

Kyllä se vain aina on mahtava päätös lähteä meren äärelle – sen tietävät täällä koiratkin. Kun on meri, tuntuu ettei oikein tarvitse muuta. Jos on päivän aikana käynyt kelluskelemassa suolavedessä ja ottanut nokosia rantahiekalla, tuntuu että on saanut paljonkin aikaan.

Eilen kävin veneellä snorklausretkellä. Parin tunnin matka pienille saarille kului kannella makoillen. Snorklaus oli upeaa. Vedenalainen elämä vetää sanattomaksi, eikä pelkästään siksi, että pää on veden alla. Näin värikkäitä kaloja, koralleja, simpukoita ja jotain kiventapaisia lohkareita, jotka näyttivät aivan itämaisilta koristetyynyiltä. Olo oli kuin olisi mukana luontodokumentissa – puuttui vain Avaran luonnon juontajan rauhoittava ääni. Ja oikeastaan syvässä hiljaisuudessa kaikki on vielä vaikuttavampaa.

Mereilyn lisäksi olen syönyt hedelmiä,  ihaillut auringonlaskuja ja käynyt täysikuun juhlissa, jossa satoi ja bambukatto vuoti. Eilinen itsenäisyyspäivä päättyi siihen, että kävelin saksalaisen ja englantilaisen kaverini kanssa sateen kastelemalla tiellä paljain jaloin ja kehuin Suomea.

Varmaan olen tehnyt jotain muutakin, mutta kaikki täällä tuntuu sulautuvan yhdeksi suureksi rentoutumismöykyksi, jonka sisällä lähinnä herää ja makoilee auringonlaskuun asti, ja pimeän tullen siirtyy makoilemaan riippukeinuun.

Näin rentoon elämään saattaisi kyllä vahingossa tottua. Kun päivän radikaalein juttu on se, että juo mangojuoman eri paikassa kuin yleensä, on vaikea olla mistään kovin huolissaan.