Pidemmälle matkalle pakkaaminen on haastellinen juttu. Tai ei oikeastaan ole, mutta siltä se tuntuu ennen lähtöä. Oikeasti hyvin harvan asian unohtuminen on katastrofi – kun mukana on passi, maksuvälineet, ehkä puhelin ja sen verran vaatteita ettei tarvitse olla alasti, kaikki muu on ekstraa.

Periaatteessa minkä tahansa pituisella reissulla suhteellisen samankaltaisissa sääolosuhteissa pärjää yhden viikon vaatteilla, siis parilla eripituisella alaosalla, muutamalla paidalla ja jollain lämpöisellä. Vaatteiden pesettäminen varsinkin täällä päin maailmaa on superedullista ja siihen tottuu nopeasti, että käyttää koko ajan samoja vaatteita. Itse olen tunnettu siitä, että pakkaan aina liian vähän vaatteita, joten tässä kohdassa onnistuin ihan hyvin, jopa niin hyvin, että unohdin kokonaan esimerkiksi housut.

Vaikka vaatteita otin sopivan vähän, reissua edeltävän ihmeellisen MacGyver-kohtauksen seurauksena rinkastani löytyy mm. kaksi taskulamppua (sekä kännykän taskulamppu, joka on ainoa jota olen käyttänyt), ilmastointiteippiä, hakaneuloja, kovaääninen pilli (??), mattopuukko, vedenkestävä kännykkäpussi, narua ja paljon kaikkea muuta, mitä tarvitsee, jos putoaa yksin autiolle saarelle. Varmaan yllätytte, kun kerron, että olen käyttänyt noista ainoastaan yhtä – vedenkestävää pussia, jonka olisi saanut ostettua täältä kymmenen kertaa – oikeasti, tasan kymmenen kertaa – halvemmalla kuin Suomesta.

Myös kaikenlaisen kosmetiikan saralla on turha lähteä keulimaan. Shampoolla, saippualla ja hampaidenpesuvälineillä pääsee niin pitkälle, kuin reissuelämässä voi päästä. 

Pieni lääkearsenaali erilaisten vaivojen varalle ei sen sijaan ole turha, sillä oikeiden rohdosten löytäminen vieraskielisistä maista voi olla haasteellista ja muutenkin on mukavaa, jos lääkkeitä on tarjolla heti, kun niitä tarvitsee. Kuvassa vietnamilaista lääkepuuta, josta tulee kuulemma very hot feeling inside.

Käytetyin tavarani on ollut sukupolvelleni uskollisesti kännykkä. Se on ollut minulle kamera, tietokone, muistikirja, kartta, jo aikaisemmin mainittu taskulamppu, herätyskello, matkaopas, matkalippujen ja muiden dokumenttien säilytyspaikka, musiikinkuuntelulaite ja tietysti tapa pitää ihmisiin yhteyttä ilmaiseksi. Uusimmilla puhelimilla pystyy korvaamaan aika suuren osan tilaa vievistä tavaroista, mikä on varsin kätevää. Tietysti ilmankin pärjää mainiosti, mutta jos sattuu omistamaan älypuhelimen, sitä kannattaa käyttää monipuolisesti. Toiseksi käytetyin tavara on varmaankin ollut iso, ohut huivi, jota olen käyttänyt muun muassa pyyhkeenä, peittona, tyynynä, verhona, vaatteena ja, no, huivina. Huivi vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin pyyhe ja on paljon monikäyttöisempi.

Karhukoplan hyökkäyksen tai oman huolimattomuuden varalta olen kätkenyt rinkkaani vanhan, halvan puhelimen latureineen sekä varapankkikortin (tiedoksi vain). Passin kopiota – ja muitakin tärkeitä dokumentteja – kannattaa säilyttää rinkan lisäksi omassa sähköpostissa ja ainakin pari tärkeintä puhelinnumeroa kannattaa kirjoittaa muistiin jonnekin muuallekin kuin kännykkään. Näiden toimien ansiosta ei käy hullusti, jos jotain varastetaan tai katoaa. 

Muita hyödyllisiä juttuja ovat erilaiset viihdykkeet: kirjat, vihkot, musiikinkuuntelu- ja pelausvälineet. Reissussa tulee paljon odottelu-, siirtymä- ja hengailutilanteita, joissa nämä ovat mukava ässä hihassa. Kaikkea viihdettä ei kannata pitää pelkästään mahdollisessa puhelimessa tai tabletissa, koska joissakin tilanteissa täytyy säästää akkua tai sitä ei ole – ja sähköisiä kirjoja täytyy tietysti vastustaa vielä vähintään kaksi vuotta (hyvä vastine niille on kuvassa näkyvä taskukokoinen minikirja).

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, ettei pakkaaminen ole mitenkään vakavaa tai hankalaa puuhaa. Jos ottaa liikaa tavaraa, niitä voi ripotella vaikkapa hostelleihin muiden poimittavaksi – itse olen luopunut muun muassa vaatteista ja ilmastointiteipistä ja saanut vastineeksi matkaoppaan. Ja jos jotain – sanotaan vaikka housut – unohtuu, ne voi ostaa periltä.