Tänään vietin viimeisen kokonaisen päiväni Chiang Maissa. Huomenna aamulla lähden bussilla kohti Laosia.

Lähteminen on yhtä aikaa ihanaa ja hieman surullista. On ihanaa päästä näkemään Laos, sillä sen takia oikeastaan alunperin päädyin tännepäin maailmaa. On surullista jättää tämä hurmaava kaupunki, jossa olen saanut aloittaa reissuni mitä parhaimmalla ja ikimuistoisemmalla tavalla. Chiang Mai on vakuuttanut minulle, että kyllä, oli aivan mahtava päätös lähteä tälle reissulle.

Näiden muutamien viikkojen aikana olen ihastunut Chiang Maihin niin, että se on päässyt kirkkaasti suosikkikaupunkieni joukkoon. Aikaisemmin olen käynyt Thaimaassa pohjoisen pienen pienessä Mae Hong Son -kylässä sekä kaoottisessa pääkaupungissa Bangkokissa, ja tuntuu, että täällä yhdistyy näiden kahden ääripään parhaat puolet. Täällä on tekemistä ja nähtävää kuin suurkaupungissa, mutta täältä puuttuu se pölisevä kaoottisuus, joka usein liittyy aasialaisiin miljoonakaupunkeihin.  

Rauhallinen yleisilme johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että täällä on niin luonnonläheistä ja kaunista. Suurien katujen keskellä virtaa jokia ja koko kaupunkia ympäröi upeat vuoristot. Kaikkialla on paljon vihreää. Keskustan kaduilla kasvaa palmuja. Temppeleitä on sadan metrin välein. Omaa silmääni viehättää myös Chiang Main ristiriitainen ja hieman rosoinen ilme – kultaisen temppelin vieressä voi olla vanha talonrämä, joka näyttää olevan sortumaisillaan. 

Jos Chiang Maita pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi monipuolinen. Tuntuu, että täällä voi tehdä mitä vaan. Halutessaan täällä voi viettää luonnonläheisen, urbaanin, rauhallisen, aktiivisen, sekoilevaisen tai järkevän ja opettavaisen loman. Tai kaikki kerrallaan, kuten minä tein.

Sen lisäksi, että pidän Chiang Maista kaupunkina, minulla on yksinkertaisesti käynyt täällä hyvä tuuri. Olen tavannut paljon mahtavia ihmisiä ja päätynyt mukaan sellaisiin päiviin ja viikkoihin, joita en varmasti milloinkaan unohda.

Olen kuitenkin varma, että sellaisia päiviä ja viikkoja minulle tarjoilee myös Laos. On onnekasta lähteä haikaillen kahta asiaa yhtä aikaa: sitä, mistä lähtee ja sitä, minne on menossa. Ja eihän siinä tilanteessa oikeastaan voi edes puhua mistään haikailusta, vaan siitä, että on päässyt onnekkaiden sattumusten jonoon. Välillä pitää liikkua eteenpäin, jotta pääsee seuraavaan hyvään kohtaan. Reissuissa ja elämässä ylipäätään.

Nähdään pian, Laos, ja nähdään taas joskus, Chiang Mai, aivan varmasti nähdään. Ette tosin taida kumpikaan lukea blogiani, joten tulen luoksenne samalla tavalla kun te tulitte minun luokseni: yllättäen, avosylin ja täynnä iloa.