Perillä ollaan
Kun muutama viikko sitten poseerasin yllä olevaa otosta varten jollain Islannin vuorella, en tiennyt, kuinka osuvaan käyttöön kuva pian pääsisi. Lähdin vaatimattomasti tavoittelemaan maailmanvalloittajan elkeitä, mutta kyllähän tuo enemmän virtuaaliselta halaukselta näyttää, vai mitä? Ja juuri sellaista tässä nyt tarvitaan, jotta päästään alkuun. Siis halaus ja tervehdys. Minä olen Lina ja tämä on seikkailukertomukseni. Lähden vajaan parin viikon kuluttua kiertelemään Thaimaata ja Laosia. Mukaani lähtevät rinkka, lippis ja mieli täynnä uusien kokemusten kokoisia aukkoja. Tervetuloa mukaan.
Lähdön lähestyessä olen jälleen saanut ihmetellä omaa ajankäyttölogiikkaani. Viime aikoina mieleeni on pompahtanut tasaisin väliajoin (poikkeuksetta yöllä kello kahdentoista ja kahden välillä) käytännön asioita, jotka olen jättänyt hoitamatta. Siinä sitä sitten on tehty toimintasuunnitelmaa taistelussa aikaa vastaan. Nyt voin vihdoin todeta olevani voiton puolella. Viisumihakemus ehti hyvällä onnella ajoissa perille ja olen ilahtunut huomatessani, että yllättävän monista asioista on saatavilla nopeutettu pikaversio. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin, mutta saanen heti alkuun antaa yhden matkavinkin muille ja tulevaisuuden itselleni: Reissun pakollisia käytännönasioita ei tarvitse ottaa nopeushaasteena. Voi toki ottaa, jos haluaa. Kyllähän se näinkin sujui.
Ajan välillä yllättävältäkin tuntuvassa vauhdissa on kuitenkin se mukava puoli, että se juoksee kaukaiseltakin tuntuvat suunnitelmat kiinni ja laittaa ne käyntiin. Sitten joskus vyöryy tasaista vauhtia päin näköä, ja se on hieno tunne. Tässä sitä nyt ollaan, nenä kiinni keväisessä päähänpistossa. Tässä on hyvä olla. Tunnen olevani perillä jo nyt, vaikka olen vasta lähtökuopissa.
Blogin nimi viittaakin enemmän henkiseen olotilaan kuin maantieteelliseen sijaintiin. Tiedättehän, kuinka jotkut päätökset vain tuntuvat oikeilta, parhailta ja hymyilyttäviltä? Harvoihin asioihin voi luottaa yhtä paljon kuin siihen, että sellaisten päätösten pariin kannattaa aina hakeutua. Ja niihin tämä matkakin kuuluu. Kun on kotona omissa valinnoissaan, on perillä, vaikka olisi vasta matkalla ja perillä, vaikkei edes tietäisi minne on menossa. Silloin on vaikeaa kaivata mitään tai minnekään, ja se on maailman levollisin olotila.
Levollinen seikkailu alkakoon.