Phu Quoc kookospähkinänkuoressa

Phu Quoc on Vietnamille kuuluva saari lähellä Kambodzaa, ja siellä olen viettänyt kuluneen viikon. Saari käy parhaillaan muodonmuutosta rauhallisesta salapaikasta kohti yliammuttua turistirysää, ja jos siellä haluaa käydä ennen jälkimmäistä skenaarioita, aikaa on aivan maksimissaan pari vuotta, todennäköisesti ei sitäkään.

 

Vielä kymmenisen vuotta sitten saarella toimi vain kaksi hotellia, joista vain toinen sai ottaa vastaan ulkomaalaisia vierailijoita. Nykyään tilanne on jo aivan toinen. Rantaviiva on täynnä resortteja uima-altaineen ja pari hostelliakin löytyy. Turistien määrä on kuitenkin vielä hallinnassa, mutta saari on määrätietoisesti tavoittelemassa samankaltaista ylilyöntiasemaa turismin suhteen kuin vaikkapa Phuketilla on Thaimaassa. 

 

Nyt kun suuret massat ovat löytäneet Thaimaan, alkaa väkeä vähitellen virrata myös muualle Kaakkois-Aasiaan, ja miksipä Vietnamissa ei tätä tilaisuutta haluttaisi hyödyntää. Lumoava ja paratiisimainen Phu Quoc on sopii siihen tarkoitukseen loistavasti. Vielä nyt esimerkiksi suurin osa kaduista on päällystämättömiä ja päivän aikana on enemmän sähköttömiä kuin sähköllisiä tunteja, mutta näihin ja moneen muuhun asiaan taitaa lähivuosien aikana tulla muutos.

Lähdin Phu Quociin lähinnä meren ja auringon perässä, ja sitä sain. Rannat ovat kauniit ja niiltä löytyy vielä helposti rauhallisia osuuksia. Paikalliset ihmiset ovat todella ystävällisiä, jopa ystävällisempiä verrattuna Thaimaahan ja Laosiin, ja vastaaviin turistikohteisiin yleensä liittyvästä epätoivoisen innokkaasta myyntiasenteesta ei ollut vielä pienintä muruakaan näkyvissä. Muutenkin saari on vielä ihanan epäkaupallinen – sieltä voi ostaa lähinnä paria paikallista erikoisuutta, kuten pippuria ja helmiä. On surullista ajatella, että pian kadunvarret ovat varmasti täynnä krääsäkojuja.

Suosituinta ranta-aluetta lukuunottamatta saari on vielä täynnä paikallisia ja koskemattomia alueita, joihin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Saaren todellinen luonne tulee näkyviin vasta, kun poistuu keskustasta, sehän on selvää. Kontrasti on iso keskiosien köyhien alueiden ja turistirykelmän luksusresorttien välillä ja aika näyttää, kuinka tuo kontrasti kehittyy turismin kasvun myötä.

Toivon, että Phu Quoc onnistuu säilyttämään ihanan omalaatuisen leimansa ja kauniin luontonsa niin hyvin kuin sen tavoitteilla on mahdollista, mutta kyllähän se on ikävä fakta, että raha ja näin ollen turismi helposti menevät tärkeysjärjestyksessä niiden edelle.

Vietnamiin täytyy ehdottomasti joskus palata näkemään muitakin paikkoja, niin ihanalta maalta tämä vaikuttaa pintaraapaisuni perusteella.