Esiasteesta ihan varsinaiseen syöpään

sisältövaroitukset: syöpä, sairastuminen, lapsettomuus, leikkaus

kuva: Pixabay

Kuinkas sitten kävikään? Noh, allekirjoittaneelta anonyymilta avautujalta löytyi tuossa kesän loppupuolella heinäkuisen, (itse asiassa tämän blogin perustamiseen kirvoittaneen) järjestyksessään toisen kohdunkaulan laseroinnin ja looppauksen jäljiltä patologille lähetetystä aineksesta syöpäsoluja. Hyvin erilaistuneita eli sellaisia, että näytti jo ennen lisätutkimuksia, että tauti ei ole ehtinyt levitä minnekään. Syöpäsoluja oli vain hyvin, hyvin pienellä alueella. Mutta kuten protokollaan kuuluu (tiedon löydöksestä soittanutta patologia lainatakseni), minut ohjattiin magneetti- ja röntgenkuvauksiin. Tässä onnettomuudessa onni oli se, että sain ajat verikokeisiin ja kuvauksiin hetimiten ja melko pian  tapaamisen onkologin kanssa. Ei tästä alun järkytyksestä tokikaan ilman monia itkuja ja unettomia öitä sekä muutamaa pamia selvitty.

Eniveis, onkologin pakeilla parisen viikkoa patologin soiton jälkeen kävi ilmi, että syöpäsolut eivät tosiaan olleet ehtineet levitä, vaan ne oli saatu kaikki – ainakin tämänhetkisen tiedon valossa – pois heinäkuisessa toimenpiteessä, jossa oltiin luultu poistettavan pelkästään syövän esiasteita. Vaikka tottahan toki nämä omat esiasteeni ovat niin tiukassa, että niitä ei saatu kaikkia pois, vaan niitä muhii mukavasti edelleen useammassa kohdassa. Hoidon kannalta keskeistä olisi edelleen saada esiasteet kokonaan pois, sillä syöviksi nekin ovat kehittymässä tahdilla, jonka nopeutta kukaan ei pysty ennustamaan.

Jännittävää oli se, että esiasteskenestä varsinaisten syöpäpotilaiden joukkoon joutuminen oli itselleni helpotus sikäli, että pääsin vihdoin liittymään vertaistukiryhmiin somessa ja mahdollisesti jatkossa ihan IRL:ssäkin. Olen janonnut jo pidempään vertaistuen tarjoamaa muiden kokemusten kuulemista ja ajatustenvaihtoa. Tosin kaikkea alun ajatusmoskaa en kehtaa omissa nimissäni jakaa kohtalotovereilleni, kuten sellaista huttua, että onneksi niistä useammista esiastealueistani syöpään asti kehittyi kohdunkaulassa oleva läntti, eikä emättimenpuoleinen vastaava, koska olisihan nolompaa kertoa sairastavansa emätinsyöpää kuin kohdunkaulan-. Mikä ei tietenkään edes pidä paikkaansa (!!; ja muutenkin kaikki sympatiat e-syöpää sairastaville!), mutta että näemmä näinkin kummallisia ajatuksia neuroottinen mieleni alkoi puskea hädän hetkellä. Tämä olkoon havainnollistus edellisestä ja siitä, että syöpä ei ylevöitä ihmistä irti pienuuksistaan, ainakaan parissa päivässä, ainakaan minua (heh).

Välihuomio: Emätinsyövästä on ehkä vieläkin vähemmän tietoa tarjolla – ainakaan omilla tiedonhakutaidoillani – kuin pitkittyneistä syövän esiasteista. Ja lukuisten muiden syöpään sairastuneiden tapaan tieto oli se, mitä minäkin kaipasin – ja kaipaan – valtavasti.

Diagnoositiedon jakaminen oli asia, jonka halusin hoidella pois alta mahdollisimman pian ja niin helposti kuin mahdollista. Vain muutaman päivän kuluttua s-pommin pudottamisesta läheisilleni ja lähimmille työtovereilleni päätin kirjoittaa vanhan hyvän ajan Boomerbookkiin sairastumisestani. Ajattelin ja ajattelen, että minusta paistavat hevimmät ahdistukset niin helposti kaikille kanssaihmisille, että niistä haluan avoimesti tällaisissa tekemisiä ja oloja mullistavissa tapaukasessa kertoa. Minulle oli helpompaa hoitaa kertominen somen suomalla kirjallisella alustalla kuin puntaroida eri yhteyksissä, kertoako vai eikö kertoa taudista. Ehkä tähän vaikutti hieman myös se, että paasaaja minussa halusi osallistua syövän ja varsinkin gynekologisen syövän tabuluonteisuuden purkamiseen.

Avautunen jatkossa enemmänkin esiaste- ja syöpäprosessistani, mutta tämän hetken tilanteesta kerrottakoon, että pääsen taas tällä viikolla esiasteista leikkauspöydälle. Tällä kertaa tosin ei käytetä loop-hoitoa, vaan jotakin toista tekniikkaa. Jännittävää, vaikka olisin voinut tulla toimeen myös ilman näitä loppukesän jännityksenaiheita. Joka tapauksessa, kolmas esiasteleikkaukseni on edessä, mutta tällä kertaa kohdunkaulalle yritetään myös asentaa cerclage-lanka tukemaan niitä muutamaa senttiä, jota tuosta kaulasta on jäljellä. Jos patologi toteaa tämän toimenpiteen annit syövättömiksi, saamme alkaa puolison kanssa yrittää raskautumista. Jos taas syöpäsoluja havaitaan, eikä niitä saada marginaalein eli terveen kudoksen reunustamina pois, tiedossa on kohdunpoisto. Että näin.

En olisi ikinä arvannut, että meidän kohdallamme perheellistymisen yrittäminen uhkaa estyä ennen kuin on alkanutkaan tai että mikäli siihen saadaan lupa, yrittely tapahtuu tällaista erikoisreittiä, joka on aika (ellei ihan saatanan) epävarma ja hankala. Mutta tällaistakin käy joillekin ja sillä verukkeella luultavasti kirjoitan aiheesta tuonnempana lisää. Jos siis käy niin mukavasti, että minussa ei enää ole syöpäsoluja.

t. Perkeleellinen Pee