Oon miettinyt blogin perustamista melko kauan, mutta en ole keksinyt aihetta, josta voisin löytää jotakin tuoretta kirjoitettavaa. Oma eloni ja arkeni on keskimäärin sen verran tylsää, etten saisi siitä puristettua montakaan tekstiä kasaan. Ja ketäpä se kiinnostaisikaan? Itseäni kiinnostaisivat kovasti ihmisten kokemukset pitkittyneen HPV-infektion kanssa elämisestä, eli tilanteesta, jossa pahoja Papa-muutoksia löytyy kontrollikerta toisensa perään, mikä johtaa loputtomalta tuntuvaan hoitoprosessiin ja tuo elämään piinaavan epätietoisuuden.

Pystytin viikko sitten Instagramin puolelle tämän blogin nimeä kantavan sivun (@perkeleellinenpapillooma), mutta totesin esittäytymispostauksen jälkeistä kakkoskirjoitusta suunnitellessani, että en kykene ilmaisemaan itseäni riittävän tiiviisti IG-bloggaajaksi. Siitä syystä kopioin tänne tuon mainitun sivun esittelytekstini ja alan lähipäivinä paukuttaa tänne postauksia!  Mutta se esittäytyminen:

Kuvassa yours truly pötköttelee toipumassa toisesta pimppilaseroinnista, koska ensimmäinen yritys noin puoli vuotta sitten ei toiminut. Päätin tässä useamman vuoden kestäneen korkean riskin ihmispapilloomaviruksen aiheuttamasta vaikeiden solumuutosten limbosta sisuuntuneena kokeilla tällaista pientä pillubloggausta! Elikkä viimeisen vuoden ajan mulla on ollut sekä kohdunkaulan että emättimen syövän esiaste – tuplavoitto siis! En millään löytänyt ihmisten kokemuksia näistä perseestä olevista persistoivista muutoksista, joihin ei ole tehonnut loop, eikä kaksi. Syöpään asti joutuneiden kokemuksien ääreen hakeutuminen taas tuntuu vaikealta, koska iso S pelottaa jo riittävästi ilman että ruokin kauhukuviani siitä yhtään enempää. Lisäksi tuntuisi ankealta töllistelyltä kauhistella tahollaan toisten tilannetta, jonka rankkuutta en kuitenkaan voi käsittää. Siksi siis tämä blogi!

Musta sen verran, että:

• Olen kolmekymppinen lapseton naisihminen ujossa vauvakuumeessa, vaikka olen epäluottavainen lisääntymisen onnistumisen suhteen. Tämä tiedonmuru heti alkuun siksi, että haluan tuoda esiin lapsitoiveita omaavien mutta mahdollisesti kohdunpoistoon joutuvien ihmisten kokemuksia, radikaali kohdunpoisto kun voi olla pidemmän päälle ratkaiseva hoito toistuviin esiasteisiin. Tästä on myös omassa tapauksessani jouduttu keskustelemaan.
• Olen intersektionaalinen feministi, enkö halua väittää, että ainoastaan cisnaiset voivat olla kohdullisia ja kärsiä pahoista Papa-tuloksista ja dysplasioista. En edellisistä pillupuheistani huolimatta tahdo tulla yhdistetyksi ulossulkevaan pilluvoimaantumisdiskurssiin, enkä naiseuden mystifiointiin. Sen sijaan tämän blogin tekeleen tarkoituksena on avata kokemuksia tästä mähmäisestä jatkuvan epävarmuuden ja epämiellyttävyyden prosessista. Ja parhaimmillaan jopa antaa muille samantyyppistä läpikäyville tieto siitä, että ei olla yksin tässä paskaisessa veneessä. Olisi myös erittäin kiva vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia muiden hrHPV-helvetin kehillä liikkuvien kanssa (jos tätä blogia kukaan ikinä löytää 😀 ), jos siltä tuntuu.
• Radio Mafiassa kuvailtiin muistaakseni joskus, että on olemassa tietty joukko naisia, jotka on 30-jotain, akateemisia, käy terapiassa ja kuuntelee Ultra brata. Olen suunnilleen sellainen, ja olen myös varsin tavispulliainen, joka viihtyy roskarealityjen, koiransa ja mielitiettynsä ja ystäviensä parissa sekä aina välillä myös kirjojen, liikunnan ja luonnon äärellä.
• LOPUKSI: En ole terveydenhuollon ammattilainen, enkä siis millään tapaa pätevä, enkä oikeutettu antamaan terveysneuvoja. Paitsi että käykää niissä Papa-kokeissa! Muutoin tämän blogin asia on omaa huttuani, ellen intoudu lähdeviitoittamaan sanomisiani, muistakaamme tämä.

Tervetuloa mukaan lätisemään!! (Oliks tää mielitiettyni iskävitsi liikaa?)

t. Perkeleellinen pillubloggaaja

asiasanat: HPV, hr-HPV, HSIL, CIN3, VAIN3, syövän esiaste, pillubloggaus