Porno ja mies

Pornoon liittyy ainakin kaksi todellista ongelmaa.

Ensimmäinen on todellisesti pakotetut. Kun katsoo BDSM-pätkiä, joissa ruoska repii ihoon ja tyttö vaikuttaa sekä poissaolevalta että rajansa ylittäneeltä, tekee mieli ruksia näytelmä pois ruudulta.

Toinen ongelma liittyy olosuhteiden vuoksi pakotettuihin. Kun tarjolla on mitä ahdistavinta kurjuutta pornoa tekemättä ja ahdistavaa kurjuutta pornoa tekemällä, jotkut tekevät pornoa.

Nämä ilmiöt eivät eroa perusteiltaan muusta rahanvallan aiheuttamasta pahasta. Tomaatit, tietokoneet ja se fillarin hiilikuiturunko, jonka vuoksi joku (lapsi) kuolee liian varhain. Ne ovat samaa sarjaa pornon kanssa.

Nais- tai mieskuvalle en näe pornoa uhaksi. Kysymystä siitä, kuka on objekti ja kuka subjekti, kuka käyttää valtaa ja kuka on vallan uhri, voidaan pyöritellä loputtomiin. Todellisempana ongelmana pidän länsimaista romanttista parisuhdekäsitystä ja yleensä kulttuurista tajuntaa, joka luo elämästä kuvan häiriöttömänä tilana, jossa täytyy olla kivaa. Tätä höttöä tungetaan kyseenalaistamatta joka tuutista, ja sillä on merkittävä vaikutus sekä yksilöiden hyvinvointiin että yhteiskunnan rakenteisiin. Häiriöttömyyttä on alettu pitää totena. Porno sentään yleensä erotetaan vielä fiktioksi.

Oma pornollinen havahtumiseni tapahtui kirjan myötä. Kirja oli Cassandran salattu elämä. Löysin tekeleen kovaa kuumetta potiessani varuskuntasairaalan vaatimattomasta kirjanurkasta. Sen jälkeen luin, runkkasin peiton alla, luin ja runkkasin taas. Valaistuin, ymmärsin seksin ensimmäistä kertaa mahdollisuutena leikkiin.

Kirjan innoittamana rohkaistuin kertomaan (lennosta) keksimiäni pornahtavia tarinoita nuoruuteni lihallisissa riennoissa. Hivelin tyttöä, puristelin, sivelin klittaa ja annoin jutun juontua, tarinoiden tulla. Tarinoihini suhtauduttiin hyvin myötämielisesti, mutta joskus niitä ohjailtiin. ”Ei siskoa mukaan”.

Se oli ihanaa. Se kasvava kiihko, oma ja vierellä olevan, vartalon yhtyminen mieleen, mielen vartaloon. Kun hetken uskalsi, niin sen jälkeen mikään ei tuntunut vieraalta niin kuin kiimaisena ei usein tunnu.

Jälkeenpäin olen punninnut, että suhteen todellisesta avoimuudesta ja luottamuksesta kertoo eniten kumppanille paljastettu pornominä. Seksuaalisuus on yleensäkin arka alue, mutta pornoseksuaalisuus on vieläkin arempi. Siihen liittyy usein häpeää, pohdintoja omasta normaaliudesta, pelko joutua naurun kohteeksi, mitätöidyksi, jopa häväistyksi.

Luulen että moni suhde loksahtaisi heti alkuunsa vakaammille urille, jos siinä käytäisiin alusta saakka pornokeskusteluja, jaettaisiin irrationaalista, kaikilta muilta piilotettua. Keskustelut eivät ainoastaan vaadi luottamusta vaan ne myös synnyttävät sitä. Jos pornoa ei oteta käyttöön heti suhteen alussa, jääkö avoimuudesta puuttumaan jotain koko suhteen loppuajan? En tarkoita pelkästään seksuaalista avoimuutta. 

Noista ajoista on tultu. Nykyään kuulun likaisiin pornoa kerääviin miehiin. Teen sitä harvakseltaan mutta kuitenkin. Elävistä pätkistä en innostu, keräilen kuvia. Joitain kiihottavia pätkiäkin olen nähnyt, mutta enimmäkseen niistä tulee vaivautunut tai vastenmielinen olo. En tiedä, mihin tarvitaan sitä ähinää, niitä rivoja puheita, niitä palloiksi pumpattuja tissejä ja sitä ylinäyteltyä paukutusta. Jos filmien pariin eksyn, niin usein valinta osuu kypsän naisen ja nuoren tytön kiihkeään suuteloon. Nuollakin saa, mutta muusta on aloitettava.

Lempigenreni on kaupallinen amatööriporno. Se tarkoittaa tavallisen mittaisia ja oloisia tyttöjä ja naisia, joiden kuvat on ammattimaisesti toteutettu. Valkotasapainoltaan horjuva suhruinen otos ärsyttää. Mallien epätäydellisyys sen sijaan ei haittaa, päinvastoin. Rajansa silläkin, mutta mitä enemmän nainen näyttää sellaiselta, jonka voisin kuvitella riisuvani itse, sitä enemmän hän kiihottaa. Meitä on moneksi, myös alastomana. Muovi-iho ei ole minulle.

Suurin löytöni aikuisiälläni oli Abby Winters (linkki vie Wikipediaan). Gabrielle, Rosanna, Chloe B. ja monet muut. Uhhh! Minusta tuli Peachyforumin Abby Winters -ketjun säännöllinen lukija. Harmikseni vuosien myötä tyttöjen maalaisuudesta on tingitty. Jotenkin AW ei ole enää samaa hersyvää, rehevää ja rehellistä lihaa ja mutkatonta tyttömieltä kuin se tapasi olla. 

Pornoon liittyy kiihottuminen ja kiihottuneena estoni hälvenevät. Mukaan tulevat homoporno ja sadomasokismi mitä kummallisimmissa muodoissaan, mutta lauettuani minulle tulee kiire toimittaa vieras aineisto pois ruudulta. Olen siihen tietenkin vuosien myötä jonkin verran tottunut eikä homoaktin katsominen orgasmin jälkeenkään herätä enää kielteisiä tunteita, mutta ei se kiihotakaan. Kiihottumiseen tarvitsen heteroseksuaalisen kipinän.

Eniten kulutan pornoa mielessäni. Minulla on vinha pää. Päässäni pyörittelemä tarina voi loppua (=laukeaminen) hetkeen, jossa saksan lehtorini on osoittanut sekä sanoillaan, eleillään että asennollaan tarpeensa ja minun osani niiden toteuttamisessa, mutta jatkua taas seuraavan kerran samasta hetkestä. Kuin kirja, jonka avaan uudestaan siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi.  

Myös keräämäni kuvat palvelevat tarinoiden syntymistä. Poimin netin syövereistä otoksia, jotka lähtevät purkautumaan mielessäni auki laajemmaksi kokonaisuudeksi. Katson samoja kuvia uudestaan ja uudestaan. Tarina syvenee ja rönsistyy. Jos joku kuva ei enää tarinoidu, deletoin sen.        

Perustelematon arvaukseni on, että pornosta eniten iloa elämäänsä ammentavat vähemmän vakavamieliset ihmiset, jotka ovat aikuisinakin lapsen- ja leikkimielisiä. Leikkiähän pornon kuluttaminen kai viime kädessä on. Kiima tai halu saa tilansa nautinnon riemussa, heittäytymisessä toden ulottumattomiin, itsestään irti päästämisessä.

Miehen näkökulmasta porno on vaarallinen aihe. Siinä missä monet pornoon liittyvät teemat edustavat naisen tapauksessa rohkeutta, itsenäisyyttä ja vapaamielisyyttä, niihin liitetään miehen tapauksessa likaisuus ja esineellisyys.