Kesän touhuamiseksi Sota ja rauha

Kuulun porukkaan, jolla kaikki puolukat eivät ole poimurissa. Elämäni on pientä ja ahdistavaa, itsetuhoisuus tuttu vaiva. Joskus minun täytyy oikein ponnistella, jotta henki säilyisi. Kipristelen muiden vuoksi, en itseni. Minä olisin jo valmis lähtemään. Tuskin tämä tästä enää kummemmaksi muuttuu.

Ahdistus jäytää tällä hetkellä tavallistakin ankarammin. Olen näinä hetkinä yrittänyt asettaa pieniä tavoitteita, siirtää katseeni edes huomiseen. Tämän kesän tavoitteeni on Leo ”Leijona” (Лев) Tolstoin Sota ja rauha. Olen lukenut muitakin venäläisiä klassikoita. Parhaiten mieleeni niistä ovat jääneet Anna Karenina ja Rikos ja rangaistus. Ensimmäinen on kuvaus yhteiskunnan keinotekoisten ja ahtaiden normien tarpeettomuudesta ja tuhoisuudesta yksilölle. Jälkimmäinen kertoo ihmisen ristiriitaisesta mielestä, siitä, kuinka ihmisen on välttämätöntä olla itselleen ja korjata olemisen seurauksen sato.

En tule lukemaan nopeasti. Tämä on kesäprojekti. Välissä luen muutakin. Lukemisestani kerron lyhyesti.