Normit ovat edelleen tarpeellisia

Kulttuuriset normit ovat olemassa, jotta ihmiset tietäisivät, millaista käytöstä heiltä erilaisissa tilanteissa ja tiloissa odotetaan ja mitä he itse voivat odottaa muilta. Nykyään käytöstapojen vahvistamisen sijaan vallalla on kuitenkin normien rikkominen. Jos ryhtyy puolustamaan vanhaa, saa niskaansa herkästi suvaitsemattoman ihmisen leiman.

En pidä tällaisesta kehityksestä, koska minusta normien rikkominen ei suinkaan lisää ihmisten vapautta vaan vähentää sitä. Kun yhteisölliset säännöt korvautuvat yksilöiden halulla ja yksilöiden halun puolustamisella, se johtaa siihen, että kenellä tahansa on oikeus rikkoa oletuksia, jotka aikaisemmin on tilanteisiin ja tiloihin liitetty. Siksi ihmisillä ei myöskään ole enää mahdollisuutta tehdä valintoja, joissa normit takaavat tietynlaisen ympäristön ja käyttäytymiskoodin.

Tämän vuoksi kirjastoihin ei voi enää olettaa hiljaisuutta. Siksi ei myöskään ole enää julkista tilaa, jossa voisi keskittyä ja olla rauhassa.

Tämän vuoksi ravintolaan ei enää voi mennä viettämään tunnelmallista ja intiimiä iltaa, koska on mahdollista, että siellä on tunnelmaa häiritsevä lapsi.

Tämän vuoksi naiselle ei enää voi osoittaa kohteliaita aikaisemmin herrasmiesmäiseksi luonnehdittuja eleitä, koska nainen saattaa kokea eleet patriarkaalisena vallankäyttönä. 

Norminpurkajat ovat kärkkäitä syyllistämään ihmisiä, jotka eivät sopeudu normien purkamiseen tai peräti luovat vastanormeja. Esimerkiksi lapsivapaat hotellit herättivät närää ja keskustelua lapsivastaisuudesta tai suoranaisesta lapsivihamielisyydestä, vaikka näissä hotelleissa yöpyy myös lapsirakkaita suurperheiden isiä ja äitejä. Norminpurkajille on ominaista vaatia itsekkäiden toiveidensa perusteella muilta sopeutumista omaansa sen sijaan että he antaisivat tilaa moninaisuudelle.

Lapset sopivat hyvin joihinkin ravintoloihin, mutta ravintoloille tulee suoda oikeus päättää, millaista ilmapiiriä ne tahtovat pitää yllä. Lasten ei tarvitse päästä kaikkiin ravintoloihin. Myös lasten vanhemmille kuuluu vastuu pohtia, kuinka heidän valintansa vaikuttavat muihin ihmisiin.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että erilaisten normien perusteista keskustellaan. Monesti normit ovat vain sokeaa perinteen jatkumoa, jonka hautaaminen ei ketään häiritse. Sen sijaan monissa käytännön tilanteissa normeilla on tärkeä sijansa. Jos äiti tahtoo konserttiin, ei vauvan vieminen sinne ole perusteltua vedoten siihen, että lapset kuuluvat elämään. Lapset toki kuuluvat elämään, mutta eivät mihin tahansa ja milloin tahansa.