Niin koulutettuja kuin ihmiset nykyään ovatkin esimerkiksi sadan vuoden takaiseen verrattuna, niin kapeakatseisuutta se ei ole poistanut. Sellaisissakin asioissa, joissa pystyy perustelemaan järkevästi eri näkökannat, toinen näkökanta on kulttuurisesti hyväksytympi.

Esimerkiksi ilmiöstä tarjoan lasten tuomisen ravintolaan tai hotelliin. Jos näihin ei toivota lapsia, sitä ei yleensä katsota hyvällä, vaikka lapsikiellolle on perusteltu syy: Lapset eivät kehitystasonsa vuoksi aina hallitse käytöstään, minkä vuoksi he voivat aiheuttaa häiriötä. Jos joku tahtoo syödä intiimisti yhdessä puolisonsa kanssa ilman lasten läsnäoloa, toive on ymmärrettävä. Silti monet tulkitsevat lapset kieltävät paikat lapsivihamielisiksi tai elämänvastaisiksi.

Jostain syystä lasten aiheuttamaa häiriötä ei saisi kokea häiriönä, vaan monesti odotetaan, että siihen on suhtauduttava myönteisesti. Minä en ihan ymmärrä, miksi yhteiskunnassa ei saisi olla myös paikkoja, joissa aikuisilla on mahdollisuus olla lapsilta suojassa.

Kaiken lisäksi on usein niin, että lapsensa kaikkialle tahtovat harrastavat muilla elämänalueilla nimbyilyä, jos heillä on siihen vain mahdollisuus. Periaate häiriön sietämisestä ei siis ole edes varsinainen periaate vaan oman mielihyvän maksimointia yleiseen ideaan vetoamalla.