Pakolaisten auttaminen on tekopyhä trendi

Kun seuraavan kerran lähdet lomalle, ajatteletko, että lomaan varaamallasi rahalla pystyisit todennäköisesti pelastamaan monta ihmishenkeä. Se voi olla kiinni vain yhdestä rokotuksesta. Silti käytät rahat omaan hyvääsi.

Pakolaisten auttaminen niin kuin inhimillinen lämpö yleensäkin olisi kaunista, jos se ei olisi trendi. Mutta trendihän se on, joukkoilmiö, joka sulaa, kun auttajat ja oikeassa olijat ovat saaneet riittävästi täytettä identiteettiinsä.

Jussi Kuosmanen kirjoittaa tällaisen trendikäyttäytymisen pimeästä puolesta, siitä puolesta, joka ei kiinnosta edes muutamaa. 

”Jututin päivällä erästä omaishoitajaa, jonka kehitysvammainen lapsi vaatii ympärivuorokautista hoivaa seitsemänä päivänä viikossa koko loppuelämänsä ajan. Jotta omaishoitajat saisivat edes hieman hengähtää, tarvittaisiin kipeästi auttavia käsiä lisää, esimerkiksi vapaaehtoisia. Vanhusten kohdalla on sama asia; ulkoiluttajia, juttuseuraa, pienten askarten tekijöitä, ostoksilla kävijöitä ja ylipäätään avuliaita lähimmäisiä toivottaisiin.

Omaishoitaja kuuluu erääseen kuopiolaiseen yhdistykseen, joka on yrittänyt järjestää vapaaehtoisapua sekä kehitysvammaisille että vanhuksille. Nyt kun alussa kuvatun suuruinen rakkauden aalto on pyyhkäissyt yli maan, niin vapaaehtoisia lienee ilmoittautunut riesaksi asti? Onhan sentään kyseessä oman maan heikoimmat ja hauraimmat avuntarvitsijat.

Joo. Kyynisimmät arvasivat oikein. Ei ilmoittautunut ainuttakaan.”