Pedofiilileimaa peläten eli arka hetki kirjastossa

Olen kylältä. Kylä oli pieni. Kirjasto oli koulun kyljessä. Pari pientä huonetta käytävän varrella ja vähän isompi sali nurkan takana. Silloin ei ollut tietokoneita vaan kortisto. Oli myös Emma, kirjastovirkailija. Emma äänsi kuin käärme. SSSSSSHHHHH!

Emma ei sihissyt, jos joku puhui, koska kukaan ei puhunut, ei uskaltanut. Emma sihisi, jos otti liian raskaita askeleita. Emman kirjastossa hiivittiin.

Emmalla oli oma seurantajärjestelmä sormenjäljille. Hän ei käyttänyt sitä vanhoihin kirjoihin, vain uusiin. Järjestelmään merkittiin haaleatkin tahrat. Tahroista tuli sakko.

Emmaa ei kunnioitettu vaan pelättiin. Kirjastossa vallitsi pelokas rauha.

Oma nykyinen lähikirjastoni lienee kaupungin ainoita, joissa ei vielä ole automaattia. Jos sieltä lainaa, joutuu kohtaamaan ihmisen. Tänään lainasin Lolitan, lukiolaistenkin lukeman. Arkailutti vähän, muistin Emman. Niin ikään mieleeni tuli, että saatan olla pedofiilin näköinen mies. Ja olenkin, siis näköinen, koska pedofiili voi olla kuka tahansa meistä.   

Blogin Nestori, joka kirjoittelee myös Murossa, ymmärtää taipumuksensa vahingollisuuden ja pystyy hallitsemaan sen. Surullista on, että näitä Nestoreita on monissa koululuokissa, eikä heille ole tarjolla sen enempää ymmärrystä kuin tukeakaan. Pedofiilien määrä on kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin homoseksuaalien määrä. Homojen oikeuksista on rummutusta riittänyt, pedofiilejä vain kauhistellaan.

Suhtautuminen pedofiileihin vaikuttaa perustaltaan samankaltaiselta kuin suhtautuminen maahanmuuttoon. Itse ilmiö ja sen ymmärtäminen jää tunteiden jalkoihin. Blogin kommenteista huomaa monien vaikeuden ymmärtää edes sitä, että pedofiili ei ole rikollinen. Rikollista on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ei taipumus itsessään. 

Ihmiselle on kova kohtalo joutua ensin luopumaan seksuaalisten halujensa toteuttamisesta, sen jälkeen saada päällensä häpeän ja halveksunnan ja viimeiseksi lopuksi joutua vielä elämään pelossa ja paljastumisen pelossa.

Pedofiili on kovan sattuman uhri, joka kaipaa tukea. Seksuaalista hyväksikäyttöä ei voi hyväksyä, mutta erilaisia ihmisyyteen kuuluvia ilmiöitä voi pyrkiä ymmärtämään.