Puolassa tapahtuu ikäviä

Euroopan eri osissa on alkanut kuulua konservatiivisia äänenpainoja, joilla on myös kansan tuki. Kehitys ei ole yllätyksellistä, koska punavihreä aate on jo useita vuosia lähentynyt fundamentalismia. Se suvaitsee vain sen, minkä se suvaitsee. Tällainen suvaitsemattomuus herättää vastavoimia. Ihmiset sietävät erilaisuutta rajallisesti. Jos he kokevat, että yksi aate marssii ylitse muiden ja syö elintilan muilta aatteilta, reaktiot heräävät.

Ikävää näissä vastavoimissa on se, että ne ovat aivan yhtä fundamentalistisia kuin aatteet, joita vastaan ne nousevat. Sen sijaan että eurooppalaiset osaisivat elää todellisessa moniarvoisuudessa, jossa perusteiltaan hyvinkin erilaisilla näkemyksillä on lakia noudatettaessa sama yhteismitallinen arvo, he pyrkivät nostamaan oman aatteensa arvokkaammaksi kuin muut.

Puolan ulkoministerin nouseminen homoja, kasvissyöntiä ja rotujen sekoittumista vastaan on raju kannanotto, koska se poikkeaa voimakkaasti siitä, mihin viime vuosina tai jopa vuosikymmeninä on totuttu. Pidän kehitystä huolestuttavana ennen kaikkea siksi, että dialogi ääripäiden väliltä katoaa ja samalla ääripäiden väliinkin jäävä joukko rupeaa valitsemaan puolensa. Tällainen jakautuminen on todellinen uhka yhteiskuntarauhalle.

Monikulttuurisuuteen en ole koskaan uskonut, mutta moniarvoisuutta olen pitänyt mahdollisena, kunhan sen rajat vain määritetään laeilla ja erilaisia arvoja edustavat sitoutuvat lakeihin. Nyt alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei moniarvoisuudellakaan ole tulevaisuutta. Erilaiset ihmiset eivät yksinkertaisesti siedä toisiaan ja erilaisuuttaan, vaan tahtovat tuhota toisensa.