Lokakuu poika ontuu uudelleen

Lokakuu 2018
Vauva on syntynyt ja alkaa olla aika suunnitella ristiäisiä, pienelle ihanaiselle. Amin ontuminen alkaa uudelleen. Huomaan ontumisen hyvin, kun urheilua on ollut enemmän. Kivut palaavat pojalle puolessa välissä kuuta.
Liikutaan ja urheillaan paljon isompien kanssa. 
Osa muista vanhemmista  huomaa ja ihmettee myös, pojan erikoista juoksutyyliä. 
Ihokarvat nousevat pystyyn, kyyneleet kuristavat kurkussa, ajatukset jostain pahasta nousee mieleen. On taas varattava aikaa lääkäriin. 
Lääkäri tutkii, hypyttää ja kyykäyttää Amia, hän uskoo pojan hakevan  vaan huomiota. Minä mietin kasvukipuja. ”Ei voi olla” lääkäri toteaa, kun kipu on toispuolista ja reidessä. Suututtaa, onhan syy löydettävä. Nyt aloitan epätoivoisen googlaamisen. Monta unetonta yötä etsin ja koitan keksiä sopivaa.
No niin.. löydän monta eri mahdollisuutta.
Jalkojen virheasentoa, latuskajalkaa, jotain tautia Forrest Guppiin liittyen, pientä murtumaa, ja syöpää tietenkin. Syöpä, se tuntuu olevan vastaus nykyään kaikkeen.
Kipulääkitys aloitetaan uudelleen.
Kipu ei mene ohi enää lääkkeilläkään.
Poika taittaa jalkaterää ulospäin ja ”vetää jalkaa perässään”. Itken sisälläni, pakokauhu iskee, kun en tiedä mitä se on. Mun pieni poikani.
Lapseen sattuu ja en voi auttaa. Rukoilen jo iltaisin iltatuokouksen jossa pyydän apua. Viime rukoilusta on tovi.. taisi olla jopa ihan rippikoulussa.
Ompelen villavaatteita, villan sanotaan auttavan kasvukipuihin
Toivotonta. Ei apua…
Soitan läkäriin jatkuvasti.
Nyt soitan jo päivystykseen, pojalla jalkakipua taas, aristaa ja ontuu. Jalka on kuin ”puujalka” mitä tämä on, mitä voin kokeilla avuksi. Auttakaa… poika itkee kivusta. Ja minä itken yöt, kohta voimat loppuu.
”Soita akuuttiaikaa aamulla jos on vielä tarve.” Tyly vastaus.
Soitan aamulla lääkäriaikaa.
Lääkäri määrää verikokeet tutkittavaksi. Virtsakokeita. Paastokokeita sokereille.. ultraus jalkaan ja nivusiin. Labrasta soitetaan vastaukset, kaikki kokeet ok. Ultrassa kaikki symmetristä ja siistiä.
Lähete röntgeniin laitetaan menemään… odottavan aika on pitkä. Mutta eihän siitä apua voi olla,.eihän niissä koskaan näkyny mitään, omissanikaan.
Oon kaatunut, on sattunut, muttei koskaan edes murtumia omalla kohdalla.
Kurkussa kuristaa..