Perthes kevättä 2019 kohden

Kevät 2019

Vihdoin saatiin avustaja esikouluun. Tätä olemme odottaneet, kun pyörätuolin kanssa tarvitsee apua jonkin verran, vaikka hienosti hän  sitä käsitteleekin. Ami on taas niin iloinen kun pääsee kavereiden mukaan ulkoiluihin. Normaaliin päivärytmiin takaisin pääsy, vaikuttaa suuresti Amin jaksamiseen. Ami pyytää taas kavereita kylään ja haluaa nähdä ja leikkiä heidän kanssaan.

Ami kyllästyi uintiin, niin uinteja ollaan jatkettu vähän harvemmin. Voimaa tuntuu jaloissa vielä olevan. Liikkuvuus jaloissa myös on vielä hyvä.

Rohkeutta uusiin fysioterapisiin liikkeisiin ollaan saatu vertaistuen kautta. Vertaistuki auttaa näkemään valoisaan tulevaisuuteen.. Leikkauksen mahdollisuus on alkanut Amia mietityttämään.

Kevät tuntuu kivalle, mutta Ami on usein surullinen kun katselee kavereiden kulkemista, hän niin toivoo kävelyä.

Tiedämme muuton toisaalle häämöttävän edessämme. Miten Ami sopeutuu ja miten hänet otetaan uudella alueella vastaan. Mietin myös koulun aloitusta ja kaikkien kavereiden vauhtumista. Ami itse on aika innoissaan, hän odottaa uuteen kouluun tutustumista, kun on kuullut että uusi koulu on esteetön ja hänen olisi helppo siellä itse kulkea.

Keväällä kontrollikäynnillä kuulemme että hän saa jättää pyörätuolin kokonaan pois käytöstä ja saa alkaa käyttää taas kyynärsauvoja. Oi mikä onni, niin paljon helpompaa ja itsenäisempää. Todellisuudessa hän tarvitsee todella paljon apua arjen toimissa, mutta kokee itse olevansa kobin omatoiminen taas. Tämä tuo riemua ja uskoa tulevaan.

Kesä koitta ja muutto rumba alkaa..

Uusi koti  on esteetön ja Ami saa itse kulkea ulos ja lähipuistoon. Puisto on niin lähellä, että voin katsoa ikkunasta kun Ami leikkii puistossa. Voin valvoa häntä olematta koko ajan paikalla.

Ihana vapaus, Ami kokee olevansa niin itsenäinen. Olen täynnä riemua. Kaikki tuntuu Vihdoin ”parantuvan”.

En kuitenkaan uskalla vielä huokaista, pelkään kaiken särkyvän.