Vuosi jo, vihdoin, vasta, takana.. kauanko vielä kestää

Kesä 2019 sattuuu..

Mustaa, turhautumista, vihaa. Kateutta ja katkeruutta. En hyväksy! Taistelen, kannustan. Hymyilen aina vaikkei naurattaiskaan. On hyviäkin päiviä, mutta vähemmän.

Juoksen niin Kauan että  tukehdun, ainakin toivon niin, rinnassa kuristaa, juoksen äidin tuskaa ulos kehostani. Helpottaa palaan kotiin. Jaksan taas hetken.