Esittely: Kuka tätä Peruukkipäiväkirjat-blogia kirjoittaa
Moikku! Aattelin kertoa, että kuka tämän Peruukkipäiväkirjat-blogin takana häärää!
Mä oon Iina, pian 30 vuotta täyttävä tytön tylleröinen, joka asustelee parhaillaan Helsingissä. Tätä ennen olen asunut mm. Pariisissa, Ranskassa toisaalla ja pienessä kylässä Italiassa. Muistan, kuinka jo alakoulussa haaveilin ulkomailla asumisesta ja halusin tutustua muista kulttuureista tulleisiin ihmisiin. Siksi kansainväliset jutut ja seikkailut eri kulttuureissa ovat lähellä sydäntäni.
Haluisin hirveästi sanoa, että olen kalju, koska haluan. Suurin syy löytyy siihen kuitenkin muualta. Sairastuin 18-vuotiaana alopecia-nimiseen autoimmuunihäiriöön. Se on vähän niin kuin karvojen allergia. Siinä kroppa alkaa luulla, että karvat ovat sille vaarallisia, ja hankkiutuu niistä eroon – joko osasta tai kaikista. Itsellä on semmoinen muoto, että karvoja on, mutta harvakseltaan, ja siksi sheivaan päätäni. Esim. kainalossa mulla kasvaa vain kuusi karvaa. Tunnen kuitenkin olevani myös vapaaehtoisesti kalju, sillä vaihtelen tyyliäni niin, että välillä käytän peruukkia ja välillä en. Nyt tänä koronavuonna olen kulkenut pääasiassa pää paljaana.
Tykkään tanssia, valokuvata, tehdä erilaisia luovia juttuja ja uida. Luonto, erilaiset ihmiset, yhteiskunnalliset kysymykset, kulttuurit ja värit inspiroivat minua. Työkseni toimin henkilöstöjohtamisen ja henkilöstön kehittämisen parissa sekä teen viestintää. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kysymykset ovat olleet lähellä sydäntäni jo useamman vuoden ajan ja se on myös yksi syy siihen, miksi aloitin tämän Peruukkipäiväkirjat-projektin. Haluan auttaa muitakin voimaan hyvin kehossaan – oli sitten hiuksia tai ei – sekä tarjota hyviksi kokemiani vinkkejä myös muiden käyttöön.
Viime aikoina kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kysymykset ovat ottaneet entistä isompaa roolia elämässäni, sillä tämä monista asioista kiinnostunut tättähäärä koki totaalisen pysähdyksen uupumuksen muodossa. Nopea hoksaaminen, jaksamiseni ja luovuuteni hiipuivat, kun uupumus pääsi hiipimään elämääni, kun kaikkien innostavien asioiden keskellä ollut huomannut ottaa varoitusmerkkejä tarpeeksi vakavasti. Siksi blogitekstejäkin on tullut julkaistua suunniteltua vähemmän, sillä oma jäljelle jäänyt energiani on kulunut tänä vuonna palautumisen tukemiseen.
Olen näinä viime kuukausina tutustunut monipuolisesti uupumuksen syihin ja ilmentymiseen sekä siihen, kuinka uupumuksesta voi palautua. En nimittäin haluaisi koskaan palata tähän tilaan, jossa itseltä viedään omat lempiominaisuudet kuten innostuminen, loppumaton halu oppia uutta, nopeat hoksottomit sekä energisyys. On ollut kuitenkin ehkä kieroutuneella tavalla mielenkiintoista seurata sitä, miten kirjojen esimerkit ovat tapahtuneet omassa elämässä ja kuinka sitä löytää itsensä tilanteesta, jossa on taas tarve muodostaa uusi identiteetti. Uupumuksesta toipuminen nimittäin vaatii muutoksia ja ihan käytännössäkin uupumus on pakottanut minut muuttamaan arkeani, sillä esimerkiksi tanssien koreografioiden oppiminen on omille aivoille juuri nyt liikaa. Kävin samankaltaisen itseni uudelleen määrittelemisen prosessin läpi, kun hiukseni alkoivat lähteä.
Tässä on muuten Ylen erinomainen artikkeli, joka avaa sitä, mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen uupuu: Aivot ovat viisaat – Ne osaavat buutata itsensä, kun stressi on jatkunut liian kovana liian pitkään >> .
Kyseinen artikkeli antoi itselleni monta ahaa-elämystä sekä auttoi ymmärtämään, miksi asiat eivät ole onnistuneet uupuneena samoin kuin aiemmin.
Tässä oli siis tiivistelmä siitä, kuka olen tällä hetkellä. Sama kuvaus voi hyvinkin olla erilainen vuoden päästä, ja siksi odotan innolla sitä, mitä tuleva vuosi tuo tulleessaan sekä omassa elämässä että tämän blogin parissa. Varmaa on se, että poustauksia tuskin tulee useampaa viikossa, mutta toivottavasti jokainen poustaus, jonka kirjoitan, tuo teille lukijoilla ainakin jotain arvoa, oli se sitten tyyli- tai peruukkivinkkejä, tietoa tai hyvää mieltä esim. huumorin muodossa.
Ihanaa loppuvuotta ja pidäthän itsestäni ja lähimmäisistä huolta 💕 Ja muista, olet ihana juuri tuollaisena kuin olet, hiuksilla tai ilman.
—
Introduction: Who is writing this blog
Hello! I thought I would tell you who’s behind this blog!
Hi, I am Iina! I’m 29 years old girl currently living Helsinki Finland. I’m Finnish, but I have previously lived also in France and Italy. I love to dance, take photos and explore new places, cultures and styles. I’m truly inspired by nature, fight for equality, people and different cultures. As my profession, I work in a company’s HR being responsible for employer branding, recruiting, communications, and other people related projects.
I started losing my hair at the age of 18 while I was on an year exchange program in France. The hairloss happened quite rapidly first and I lost half of my hair within a few months. This started the period of 7 years of uncertainty and countless visits to doctors until I got diagnosis with Alopecia Diffusa, a rare form of Alopecia, which can easily be mixed with other types of hair loss.
Now I’m a happy baldie and a wig-user who wishes to spread joy, style and self-acceptance. I’m extremely interested in overall wellbeing of people and want to learn new ways to support people in their journey for self-acceptance and happiness. With this Peruukkipäiväkirjat (Wig diaries) project I want to make my part in supporting my alopecia/baldie friends worldwide and to fight against old-fashioned ways of defining feminity and beauty. We are all amazing just the way we are☝️💛.
Have a wonderful rest of the year and take care of yourself and your loved ones 💕 And remember, you are wonderful just the way you are, with or without hair.