Kuva pöllitty netistä.

Tykkään hevimusiikista, erityisesti hevikonserteissa vallitsevasta ilmapiiristä. Pikimustan ja totisen hevimerkkikasan keskellä meininki on aina pääosin ystävällistä ja sympaattista.  Joku sanoikin joskus, että mitä enemmän vaatteissa on mustaa ja ketjuja, sitä leppoisampi tyyppi. Ajatus on mielestäni kiehtova. Musiikkigenreen liittyy myös piirteitä, jotka huvittavat ja viihdyttävät minua välillä kovin.

Aloitin ennen korona-aikaa keräämään havaintoja aiheesta. Hevikeikan keskellä tököttäminen yksin on nimittäin elämys: samalla kuulun ja en todellakaan kuulu joukkoon. Se on jotenkin jännittävää.

Tässä kuvaus eräältä keikalta:

• Ulkoilmakeikalla on harmaata, vettä sataa, muovituoppikalja on lämmintä.
• Huomaan kojun, jossa myydään ruokaa. Ruoka-annosten nimet ovat muun muassa Mättö ja Mylly. Olen vaikuttunut.
• Ysäriltä tutut rannehikinauhat  ovat näissä ympyröissä edelleen suosittu asuste. En muista, milloin olisin nähnyt niitä viimeksi.
• Ison ja parrakkaan miehen tukka on kiinnitetty pinkillä ponnarilla. (!)
• Jonotan merch-tiskille ostamaan t-paitaa. Edessäni oleva henkilö moshaa niin kovaa, että on vaikea jonottaa hänen takanaan. Vau, tätä ei ainakaan H&M:llä koe.
• Laiha mies selittää olutjonossa ystävälleen, miten hän haaveilee tekevänsä kotona kaikille tavaroilleen perusteellisen inventaarion. Joka toinen sana on kirosana.
• Eräs mies siirtelee humalaista kaveriaan jatkuvasti olkapäistä eri suuntiin .”Liikuhan, ettei kato olla muiden tiellä.”
• Nainen hyppii kuralätäkössä ja murisee jonkun biisin sanoja.
• Joku ulisee antaumuksella tilulilu-kitaramelodioita mukana. Niinkin voi näköjään tehdä.
• Lavalla kitaristi soittaa kitaraa matalassa kyykkyhaara-asennossa. Miksi, minä mietin.
• Tuima mies edessäni kääntyy ympäri.”Näätkö sie kunnola lavalle? Sanothan sitten, jos oon eessä.” (<3)
• Pian joku tuuppaa minua. Sitten olkapäälle ilmestyy käsi ja kuuluu sana anteeksi.
• Joku keski-ikäinen kirjaimellisesti kierii viereisessä kuralätäkössä. Siis eihän tällaista näe missään!
• Kierijän kaveri saapuu paikalle. Hän kauhaisee lippiksen täyteen kuravettä ja laittaa sen päähän. Mies näyttää pää märkänä hevimerkkiä ja poistuu. Siis mit…?
• Mustatukkainen mies lähestyy minua ja kysyy virnistäen: ”Maistuuko mussiikki?”
• Yhtäkkiä pikkuruinen moshaava täti-ihminen syöksyy kohti ohjuksen lailla. Joku pukkaa tädin yhdellä kädellä minun suuntaani kuin pallon. Teen hädissäni samoin. Täti kimpoaa eteenpäin ja nauraa mennessään.
• Ihmisjoukkion keskellä näen kahden hevarimiehen pusun! Ah! Hymyilen heille! He eivät hymyile takaisin!

Kirjoitin kolmisen vuotta tällaisen, ja nyt tajuan, että minähän kirjoitin tuolloin nuorena ja naiivina tulevaisuuden minästäni. Parhain terveisin, Musajuntti