Musajuntit
On olemassa ne neljä suomalaista melkein keski-ikäistä miestä, joilla on oma bändi. Bändin nimi on joko Darkness Snake, Crawling Eye tai ”myö funtsitaan sitä nimmee vielä”.
He kuuntelevat saunailtoina Jounin eli Johnnyn eli Jonyn kellarissa jotain progressiivista rockia soittavaa bändiä, kuten esimerkiksi Toolia. Se on kaikkien suosikkibändi.
Hiustyylejä on usein vain yhdenlaisia: laimeasti kiharat hiukset, jotka ovat äärimmäisen ohuet ja yhtä lailla aivan liian pitkät, kuten kaikki heidän bändin biisit. Poninhäntä on aina niin alhaalla niskassa kuin mahdollista.
Hiuksia ei voi myöskään leikata, vaikka päälaki olisi jo käytännössä tyhjä. Kimmo yritti pitkään viritellä kolmea jäljellä olevaa hiuskarvaansa ponnarille, mutta tulistui kerran ja repi ne kaikki kerralla irti.
”Kalju-Kimmohan rimmaa kivasti”, pehmenteli silloin Niilo ja asia oli sitten sillä loppuunkäsitelty.
Niilo (jota Jony kutsuu aina kovaan ääneen nimellä Nailou) on se, jonka voisi kaataa kumoon puhaltamalla. Vartalo henkii siitä, että musiikki on elämä ja muille elintoiminnoille ei ole aikaa. Niilolla on myös lukioaikana hankittu huppari, jossa lukee selässä ”musiikki pelasti minut urheilulta”. Se on kaikkien mielestä hauska.
Kimmo taas on Niilon vastakohta. Hän on valtavan lihava, jota korostaa entisestään se, että hänellä on aina päässään suipot aurinkolasit, jotka tuntuvat häviävän hänen päähänsä kuin lentokone Bermudan kolmioon. Aurinkolasit hän laittaa myös joka kerta lähikapakkaan, koska leoparditoppiin ja valkoisiin tekonahkabuutseihin pukeutunut baari-Mirva erehtyi joskus sanomaan, että ne ovat tosi rok.
Arissa ja Jonyssa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Paitsi, että Arilla on marsu, beigejä sukkia ja laatikonmuotoiset silmälasit, jotka ulkonevat liian pitkälle ohimoista. Jony on basisti ja se, joka on aina ilman paitaa.
Treeneissä kaikki seisovat ringissä niin, että kitaroiden ja basson kaulojen päät koskettavat toisiaan. Jalat ovat ujossa haara-asennossa niin, että polvet ovat hieman koukussa ja etummainen jalka tamppaa kevyesti. Ringissä on aina nähtävillä yksi huono ryhti ja eräs, joka ei hallitse innostuessaan olkapäitään.
Darkness Snaken tai Crawling Eyen jokainen biisi kestää vähintään 30 minuuttia ja se on kaikkien mielestä ”ihan hulluu”. Välillä soitto keskeytyy, kun kaikki ovat yhtäkkiä niin vaikuttuneita omasta tai toisen musisoinnista, että täytyy nojata johonkin ja pidellä kättä suun edessä. Arilla nousee usein käsikarvat pystyyn ja silloin kaikki kerääntyvät hetkeksi kasaan niitä ihailemaan.
Tunnin välein käydään tupakalla, jolloin Niilo usein herkistyy ja itkee patiolla musiikin mahtavuutta. Jony taputtaa aina isällisesti selkään.
Kun raastavat jammailut ovat jatkuneet vähintään 21 tuntia, miehet suuntaavat vihdoin kotiin. Paitsi Kimmo, joka suuntaa suipoissa aurinkolaseissaan lähikapakkaan ja toivoo näkevänsä baari-Mirvan.
Kodeissaan miehet rakentelevat iltapalaleipiä (paitsi Niilo), korkkaavat oluen ja siirtyvät ruskeille nahkasohvilleen katsomaan tv-ruudun kautta Youtubesta lempiartistiensa musiikkivideoita. Usein videoilla seurataan jonkun muovailuvahaukkelin psykedeelistä mukataiteellista trippiä, joka lähinnä tavallista ihmistä vain ahdistaa.
Näitä videoita joutuvat aika ajoin katselemaan myös ”emännät”. Tai oikeastaan enää vain Niilon naisystävä, joka on niin uusi ja vielä siinä vaiheessa, että esittää pitävänsä oluesta ja samoista bändeistä kuin Niilo. Hän jopa kehuu muovailuvahaukkoa.
Jony ei enää edes yritä pyytää Pirjua nahkasohvalle, koska hän tietää, että silloin vastassa olisi vain tiukka kahden viirusilmän tuijotus keittiön ovelta.
Arin vaimo on jo tapansa mukaisesti luovuttanut, ruokkinut marsun ja vetäytynyt yläkertaan neulomaan. Hän lähettää Pirjulle viestin: ”Tää on taas tätä.”