Tylsä sukunimi

Minulla on ollut jo pitkään erikoinen nimiongelma. Kirjoitin siitä lukion äidinkielen tunneilla kokonaisen esseenkin.

Nimeni on oikein kelpo: Ella on kiva ja olen tykännyt siitä aina. (Paitsi senkin ilon minulta meinasi viedä ala-asteella seurakunnan täti, joka kirjoitti liitutaululle nimekseni Eila.) Pesonen taas on hyvä perinteinen savolainen nimi ja siitä saa aina väännettyä väsynyttä Viiru ja Pesonen -kamaa.

Nimeni ei kuitenkaan jää mieleen ja siinä on nimipulmani ydin. Mielestäni -nen-loppuinen sukunimi ei ole persoonallinen, mieleenpainuva, mediaseksikäs tai lähtökohtaisesti taiteilijanimi-ainesta. Tai minun tapauksessani oman elämänsä taiteilija -nimiainesta.

Kuvitellaan, että saat sähköpostin. Kumpi nimi herättää mielenkiintosi:

Ystävällisin terveisin,
Ella Pesonen

vai

Ystävällisin terveisin,
Jean Sibelius

Okei okei, ehkä snadisti yliampuvaa, myönnetään. Saibiilius ei ole hyvä esimerkki, koska hänellä on hienon sukunimen edessä myös hieno etunimi. Ihan jo pelkästään noilla nimispekseillä säveltää Finlandia-hymnin. Mutta ehkä joku tajusi pointin.

Kiinnitän ehkä keskivertoa enemmän huomiota ihmisten etu- ja sukunimiin ja niiden yhdistelmiin. Erään kaverini sukunimi on esimerkiksi Leijavuori. Siis leija + vuori. Onko mahtavampaa? Hän voi halutessaan olla myös Mr. Kite Mountain. Taiteilijanimi sekä mahdollinen supersankarihahmo samassa paketissa. 

Entäs sitten Pesonen. Peso-nen. Meksikon rahayksikkö -nen. Haistakaa.

Olen myös huomannut, että monilla taiteilijoilla, muusikoilla, kirjailijoilla ja muuten kiinnostavilla tai menestyneillä ihmisillä ei ole sukunimessään -nen-päätettä. 

Tässä esimerkkejä:

Sauli Niinistö,
Antti Holma,
Vesa-Matti Loiri,
Tommi Korpela,
Ville Galle,
Elina Knihtilä,
Tuomas Enbuske,
Karl Fazer,
Jean Sibelius,
Vesa Vierikko,
​Paula Vesala, 
Ville Valo, 
Sanni Kurkisuo,
Pepe Willberg,
Teemu Selänne,
Ville Haapasalo,
Mikko Leppilampi,
Martti Ahtisaari,
Kari Hietalahti,
Martti Suosalo,
Patrik Laine,
Jaajo Linnonmaa,
Aku Louhimies,
Jenni Pääskysaari,
Vappu Pimiä,
Maria Veitola,
Timo Jutila,
Juhani Merimaa,
Paula Koivuniemi and the list goes on.

Ja koska joku Virtanen siellä nyt hiiltyi, niin tähän väliin vähän lepykettä -nen-menestyjistä:
Kimi Räikkönen, Mika Häkkinen, Lauri Markkanen, Tarja Halonen, Jorma Uotinen, Esko Salminen, Urho Kekkonen.

Mielestäni -nen-sukunimi ei ole toivoton, jos etunimi onnistuu rimmaamaan sen kanssa: 
Kari Ketonen, Pete Parkkonen, Krista Kosonen, Henri ”Henkka” Hyppönen.

Ja sitten vielä kaksi nimisuosikkiani, Pekka Pouta ja Antti Tuisku. Molemmat sopivan lyhyitä, näyttävät visuaalisesti hyvältä ja ovat hieman rimmaaviakin. Bonuksena niihin liittyy syvempi merkitys, kun Pouta on vielä osuvasti meteorologi ja Tuisku kotoisin lumituiskuisesta Lapista. Nimianatomian Excel-taulukkoni ylikuumentuivat juuri.

Koska aistin taas Virtasen harjoittavan siellä pelihousujen revintää, haluan muistuttaa vielä kerran, että olen todennäköisesti tämän omituisen nimikerhoni ainut jäsen.

Saan ihan itsekseni ostaa donitsit seuraaviin kokoontumisiin, jossa kerron tyhjälle huoneelle ”Olen Ella Pesonen ja sukunimeni päättyy tylsästi kirjaimiin än ee än”.

Ja saan myös lohduttaa itse itseäni, että voin vielä joskus saada erikoisemman sukunimen, jos menen naimisiin. Ja sitten lohduttaa itseäni uudelleen, kun muistan, että tämänhetkisen sulhasehdokkaan nimi on Kokkonen. Silloin sulho ehdottaa, että voimme ottaa myös hänen äitinsä tyttönimen.

Se on Makkonen.

Saatan myös kokoontumisissani kirjoittaa Googleen hakusanaksi ”sukunimiä”, jolloin löydän Vauva.fi:n keskustelun, jossa keksitään keskustelun aloittajalle uutta sukunimeä. Ehdotuksia ovat muun muassa Halkokirves, Luomunainen, En tiedä keksi ite omat nimes sekä Jyrkänteenreuna.

Sen sijaan, että hyppäisin viimeisimmän sukunimen päältä alas, tajuan, että Meksikon rahayksikkö -nen onkin itseasiassa erittäin jees.