Best of loka & marras
Loma. Viikko Fuerteventuran saarella, johon kuului mm. aavikkovaellus, high fivet maaoravan kanssa, autoajelu saaren halki, paljon liikuntaa, hotellihuoneessa öisin kiljuva sirkka, meikäläisen surkeaa tenniksen opettelua, monia minikarkkipusseja lähikioskista, äärimmäisen kuiva tonnikalapihvi sekä äidin aavikolta löytämä kivi, joka näytti ihan kovettuneelta kalalta.
Kaveripoikien kolme kaktusta. Niiden nimet oli Tupu, Hupu ja Lupu. Mie halakeen.
Värikkäät uunivihannekset. Spottasin Alepan hyllyltä pussin, jossa oli keltaisia, oransseja ja violetteja porkkanoita!
Yle Puheen henkilöhaastattelut. Tuija Pehkonen vetää ja vieraat ovat mielenkiintoisia. Nämä haastikset ovat olleet suosikkeja jo pitkään, mutta nyt on tullut taas kuunneltua niitä enemmän. Kuuntele esim. Eicca Toppisen ja Vappu Pimiän haastikset.
Mummin tekstarit. Hän on oppinut laittamaan tekstareihin (muinainen termi?) Emojeita. Meidän koirasta hän käyttää muun muassa kissa-hymiötä ja itsestään tanssivaa punamekkoista naista.
Sedät, jotka ratkoivat rivissä ristikoita tupareissa.
Pikkusisko. Kuuntelee, auttaa ja on paras. Siksi hän ansaitsee oodin, kunniamaininnan, diplomin ja konfetteja. Ja säkillisen sen suosikkeja eli kirpeitä karkkeja ja salmiakkiremmejä.
Sohvaperunat -tv-sarja. Rovaniemeläiset Jorma ja Soile on minun yhdet uudet spirit animalit.
Retu. Ystävän 12-vuotias koiraherra aka Herra Huvittava Tapaus, koska
1) ulkoillessa hänellä oli keltainen tyköistuva heijastinliivi ja punainen vilkkuvalopanta.
2) Jos häntä pyysi istumaan, hän meni suoraan mahalleen, koska oli vuosien aikana oppinut, että sitä pyydetään seuraavaksi.
3) Kun hänelle aukaisi oven toiseen huoneeseen, hän tuijotti hartaasti saranapuolta.
4) Ystäväni oli kuvannut koulutehtävänä videon, jossa Retu matkusti metrolla. Videolla Retu leimasi tassulla matkakortinlukijan, istui penkissä ja HYMYILI.
4) Vierailun jälkeen sain vielä illalla kuvan, kun Retu oli puuhakkaan päivän jälkeen aivan finaalissa sohvalla.
Juokseminen. Suomen säkkipimeä ja viileä ulkomaailma tuntuu aika hyvältä, kun on istunut koko päivän tunkkaisen keinovalon alla.
Maailman paras ehdotus. Avopuolisohenkilöni ehdotti, että mennään joku päivä ajelemaan länsimetrolla ja käydään samalla Espoon Isossa Omenassa kahvilla ja K-Citymarketissa pyörimässä. Papukaijamerkki pappa-Kokkoselle!
Treffipäivä. Keksittiin, että alamme käymään joka kuukausi treffeillä. Joo-o, pikkusiskokin tälle vähän naureskeli. No enivei, eka mentiin leffaan ja seuraavaksi kuulemma Heurekaan. Haluan ajaa sillä pyörällä, joka on katonrajassa.
Extempore-visiitti Savonlinnaan. Siellä oli sopivasti joulumyyjäiset, joista sai ahvenkukkoa, markkinalakua, villasukkia, vohveleita, karamelliomenoita ja loimulohta. Ei tarvita kuin vähän lämmintä pikkukaupungin tunnelmaa ja kasa savolaisia hyörimässä ympäriinsä, niin minä oon ekstriimli häpi.
Kahvi. Olen oppinut vasta viime aikoina juomaan kahvia kunnolla ja elämääni on hiipinyt kysymys: miten olen ikinä ennen selvinnyt kaamoksesta ilman kahvia?!
Hirvipeijaiset. Ekaa kertaa! Nämä pidettiin meidän mökin läheisessä vanhassa kyläkoulussa, jossa meidän mummikin on koulun aikanaan käynyt. Mainio fiilis, mummi, perhe, kyläläisiä, niin hyvää ruokaa ja kakkupalassa suklaasta tehty pieni hirvi ja kuusi. Tietty olin liekeissä. Plus menin epämukavuusalueelle ja maistoin hirven maksaa – kannatti!
Kaikin puolin siis oikein kelpo kuukausi, jos toinenkin. Arvosana 8 +.