Best of syysquu

 

IMG_3509.JPG

Syksyn telkkariohjelmat. Vihdoin telkkarista tulee jotain muutakin kuin Suomen huutokauppakeisaria tai Poliiseja! Tämän hetken lempparit ovat Maajussille morsian, Vain Elämää ja Tähdet tähdet. Jos jollekin ei ole vielä tullut selväksi, niin olen henkisesti 50-vuotias ja erittäin fine tämän asian kanssa.

En katso Salkkareita, mutta bongasin kanavia selaillessa jakson nimeltä Kari on kilpikonna.

Rikoin kuumemittarin. Sen sijaan, että olisin ollut kauhuissani, olin todella innoissani. Siinä sitä nyt oltiin, peloteltu elohopea ja minä. Lopulta myrkytyskeskuksesta kuitenkin selvisi, että kuumemittarini olikin sen verran uusi versio, ettei hopeinen neste ollutkaan elohopeaa vaan jotakin tavallista (tylsää) metalliseosta…

Vaatekaapin siivous. Karsin puolet vaatekaapin sisällöstä jätesäkkeihin ja vein UFFille. Nyt vaatekaapissa on vaan sellasia vaatteita, joita rakastan ja haluan käyttää joka päivä. 

FullSizeRender.jpg

FB-kirppis 2.0. Touhu meni taas astetta hullummaksi. Yksi ostaja tuli hakemaan hupparia ja iski pokkana käteen 15 euroa pikkuhiluina. Hämmennyin niin paljon, että otin vaan kolikkokasan kouraan, hiivin yläkertaan ja laskin kolikot. Vain huomatakseni, että kasassa oli 14 euroa ja 90 senttiä. Siis pitääkö siihen ilmoitukseen täsmentää nykyään sekin, että ei maksua 20 sentin kolikoilla, vanhoilla markoilla, lounasseteleillä, panttipulloilla eikä mielellään oravannahkoilla.

FullSizeRender-4.jpg

FullSizeRender-7.jpg

Löydettiin Mintun kanssa UFFilta hääpuvut (ei tosin ostettu)

Carrie Bradshaw-hetki. Yhtenä iltana päätin jäädä aiemmalla pysäkillä ratikasta pois ja kävellä kotiin. Matkalla näin sattumalta kirppiksen näyteikkunassa hopeiset ja käyttämättömät Minna Parikan puputennarit, jolloin tilanne oli about tämä. 

IMG_3730.jpg

Savonlinnan mandariinisorsa, jota kutsun itse tuttavallisemmin kiinakanaksi. Hänestä on tullut kunnon somejulkkis jopa täällä pääkaupunkiseudulla! Kun olin syyskuussa käymässä Savonlinnassa, kiinnitin kävelylenkillä huomiota nurmikolla omena suussa juoksevaan sorsaan. Kun huomasin, että kyseessä olikin The Sorsa, nappasin tärisevin käsin foton verkkoaidan läpi. Tässä siis ensimmäinen otokseni paparazzina, Seiskasta saapi soitella.

Nappasin iltapalaleivän ilmasta kiinni juuri, kun se oli kiitämässä voipuoli alaspäin matolle.

FullSizeRender-2.jpg

Kiipeilypuisto. Sitä näkyä ei voita mikään, kun toinen nauraa ja liitää männikön läpi liaanilla. Paitsi ehkä se, kun uutisissa toimittaja joutui seisomaan jakkaralla haastatellessaan Lauri Markkasta.

Uusittu Espoon Iso Omena. Hommahan on niin, että nautin suunnattomasti laadukkaista kauppakeskuksista ja ruokakaupoista, joissa saa hyvää palvelua. Joskus saatan lähteä vapaapäivänä esimerkiksi Ruoholahden Cittariin ihan vaan fiilistelemään täydellisesti täytettyjä hyllyjä, kiillotettuja pakastekaapin ovia, siististi järjesteltyä heviosastoa ja uutuustuotteita. Iso Omena saa arvosanaksi 9,5/10. T. Wannabe Ruokakauppakriitikko

FullSizeRender-5.jpg

Ahvenanmaa. Kävin yhden työreissun merkeissä ekaa kertaa Ahvenanmaalla, Brändössä. Kävimme lounaalla eräässä hassussa talossa, jossa iloinen vanha rouva höpötteli murtaen suomea ja kokkaili perinteistä kotiruokaa. Ikkunoissa oli pitsiverhot ja paksu putkitelkkari pyöritti uutisia. Kylänmiehet tulivat tottuneesti ovesta sisään, ja kun lihapata loppui, touhotti mummo paikalle uuden satsin.

IMG_3690.jpg

Puppy Parade! Koska minulla iskee aina kyseisessä tapahtumassa pieni ujous ja vieraskoreus koiria kohtaan, oli silityssaldo pyöreät nolla. Sitä ei lasketa, että kosketin sormenpäällä yhden pomerianin niskakarvaa.

Syyskuun miinus. Narkkari näytti minulle keskaria, sylkäisi päälle ja haukkui huoraksi. Pakko myöntää, että pasmat meni sekaisin pariksi tunniksi!

FullSizeRender-6.jpg

Lidlin nostalgiset sammakkokarkit. Näistä tulee heti mieleen pikkusisko ja lapsuus. Banaanisammakko oli edelleen paras.

Metsäteemainen vessa. Tämä taisi itseasiassa tapahtua jo lokakuun puolella, mutta kävin tsekkaamassa kaveripoikien uuden kämpän. Heillä oli vessassa metsäteema, toistan metsäteema. Toinen tyypeistä esitteli minulle vihreän maton, pyyhkeet, sekä metsämaisemaisen suihkuverhon, ja toinen näytti kolme eläinaiheista taulua, jotka tulevat myöhemmin vessan seinälle. TOO CUTE, ei pysty käsittelee.

Kahvi + Pepsi Max. Juon aika vähän kofeiinipitoisia juomia, koska olen aika kofeiiniherkkä. Yhtenä sunnuntai-iltana kahvin ja Pepsi Maxin jälkeen yritin matkia olohuoneessa Tekkeniä ja pyysin poikaystävää mukaan taisteluun. Kun kokeilin ukemia, hän kehotti minua menemään nukkumaan.

IMG_3759.jpg

Kurpitsalyhdyt. Koversin elämäni ekat kurpitsat ja vein ne meidän sisäpihalle lehden alle. Joka aamu tsekkaan ikkunasta, ovatko ne vielä siellä.

IMG_3761.jpg

 

Suhteet Oma elämä

Musajuntit

IMG_3701.JPG

On olemassa ne neljä suomalaista melkein keski-ikäistä miestä, joilla on oma bändi. Bändin nimi on joko Darkness Snake, Crawling Eye tai ”myö funtsitaan sitä nimmee vielä”. 

He kuuntelevat saunailtoina Jounin eli Johnnyn eli Jonyn kellarissa jotain progressiivista rockia soittavaa bändiä, kuten esimerkiksi Toolia. Se on kaikkien suosikkibändi.

Hiustyylejä on usein vain yhdenlaisia: laimeasti kiharat hiukset, jotka ovat äärimmäisen ohuet ja yhtä lailla aivan liian pitkät, kuten kaikki heidän bändin biisit. Poninhäntä on aina niin alhaalla niskassa kuin mahdollista.

Hiuksia ei voi myöskään leikata, vaikka päälaki olisi jo käytännössä tyhjä. Kimmo yritti pitkään viritellä kolmea jäljellä olevaa hiuskarvaansa ponnarille, mutta tulistui kerran ja repi ne kaikki kerralla irti. 

”Kalju-Kimmohan rimmaa kivasti”, pehmenteli silloin Niilo ja asia oli sitten sillä loppuunkäsitelty.

Niilo (jota Jony kutsuu aina kovaan ääneen nimellä Nailou) on se, jonka voisi kaataa kumoon puhaltamalla. Vartalo henkii siitä, että musiikki on elämä ja muille elintoiminnoille ei ole aikaa. Niilolla on myös lukioaikana hankittu huppari, jossa lukee selässä ”musiikki pelasti minut urheilulta”. Se on kaikkien mielestä hauska.

Kimmo taas on Niilon vastakohta. Hän on valtavan lihava, jota korostaa entisestään se, että hänellä on aina päässään suipot aurinkolasit, jotka tuntuvat häviävän hänen päähänsä kuin lentokone Bermudan kolmioon. Aurinkolasit hän laittaa myös joka kerta lähikapakkaan, koska leoparditoppiin ja valkoisiin tekonahkabuutseihin pukeutunut baari-Mirva erehtyi joskus sanomaan, että ne ovat tosi rok.

Arissa ja Jonyssa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Paitsi, että Arilla on marsu, beigejä sukkia ja laatikonmuotoiset silmälasit, jotka ulkonevat liian pitkälle ohimoista. Jony on basisti ja se, joka on aina ilman paitaa.

Treeneissä kaikki seisovat ringissä niin, että kitaroiden ja basson kaulojen päät koskettavat toisiaan. Jalat ovat ujossa haara-asennossa niin, että polvet ovat hieman koukussa ja etummainen jalka tamppaa kevyesti. Ringissä on aina nähtävillä yksi huono ryhti ja eräs, joka ei hallitse innostuessaan olkapäitään.

Darkness Snaken tai Crawling Eyen jokainen biisi kestää vähintään 30 minuuttia ja se on kaikkien mielestä ”ihan hulluu”. Välillä soitto keskeytyy, kun kaikki ovat yhtäkkiä niin vaikuttuneita omasta tai toisen musisoinnista, että täytyy nojata johonkin ja pidellä kättä suun edessä. Arilla nousee usein käsikarvat pystyyn ja silloin kaikki kerääntyvät hetkeksi kasaan niitä ihailemaan. 

Tunnin välein käydään tupakalla, jolloin Niilo usein herkistyy ja itkee patiolla musiikin mahtavuutta. Jony taputtaa aina isällisesti selkään. 

Kun raastavat jammailut ovat jatkuneet vähintään 21 tuntia, miehet suuntaavat vihdoin kotiin. Paitsi Kimmo, joka suuntaa suipoissa aurinkolaseissaan lähikapakkaan ja toivoo näkevänsä baari-Mirvan.

Kodeissaan miehet rakentelevat iltapalaleipiä (paitsi Niilo), korkkaavat oluen ja siirtyvät ruskeille nahkasohvilleen katsomaan tv-ruudun kautta Youtubesta lempiartistiensa musiikkivideoita. Usein videoilla seurataan jonkun muovailuvahaukkelin psykedeelistä mukataiteellista trippiä, joka lähinnä tavallista ihmistä vain ahdistaa.

Näitä videoita joutuvat aika ajoin katselemaan myös ”emännät”. Tai oikeastaan enää vain Niilon naisystävä, joka on niin uusi ja vielä siinä vaiheessa, että esittää pitävänsä oluesta ja samoista bändeistä kuin Niilo. Hän jopa kehuu muovailuvahaukkoa.

Jony ei enää edes yritä pyytää Pirjua nahkasohvalle, koska hän tietää, että silloin vastassa olisi vain tiukka kahden viirusilmän tuijotus keittiön ovelta. 

Arin vaimo on jo tapansa mukaisesti luovuttanut, ruokkinut marsun ja vetäytynyt yläkertaan neulomaan. Hän lähettää Pirjulle viestin: ”Tää on taas tätä.”

Kulttuuri Musiikki Ajattelin tänään