Rehellisyys

Rehellisyys. Yksi niistä ominaisuuksista ihmisessä, joita arvostan korkealle. Ei tarvitse laukoa ikävyyksiä päin naamaa mutta esim kaverin esittäminen, salailu, selän takana puhuminen, uskottomuus ovat asioita, joita en halua ympärilleni. Ne tuovat vain mielipahaa kummallekin osapuolelle. Turhaa taakkaa mukana kannettavaksi.

Minä en osaa valehdella. Voin yrittää heittää hätävalheen tarvittaessa mutta ne jotka minut tuntevat, arvaavat heti. Mutta täydellinen en missään nimessä ole. Yritän vain elää niin kuin oikeaksi näen. Joskus vain oletan liikoja vastapuolelta.

En ole avannut mieheni postia koska koen että ne ovat hänen juttujaan. Aikuinen osaa ottaa vastuun siitä että on ajantasalla esim laskuistaan. Noh. Jatkuvasti satavia perintäkirjeitä seuranneena päätin muuttaa tyyliäni. Jos mies avaa minun postini, voin yhtä hyvin avata hänen ja potkia persuksille laskujen kanssa. Koska olen sokeana rakastanut ja luottanut, olen myös sokeana uskonut selitykset ”joo se perintäfirma ilmottaa vaan että se lasku on nyt maksettu”. Mutta täytyyhän jonkun niistä kirjeistä olla se ensimmäinen lasku??

Mies tienaa minun mittapuullani hyvin. Omat lähtökohtani ovat vartiointialan surkeassa palkkauksessa, joten melkein mikä vaan on hyvä siihen verrattuna. Mutta hänellä on rahat jatkuvasti loppu ennen tilipäivää. Tai mistäs minä tiedän kuinka loppu, mutta valitusta asiasta kuulen. (Loppuu ne minultakin, eli enkeli en ole tässäkään asiassa) Olen jopa miettinyt meneekö rahat huumeisiin vai maksullisiin naisiin (viinan ne ei mene). Ehkä hän on vaan niin kovin lainaillut rahojaan että loppuu kesken. Tai jospa hän laittaa osan säästöön. Jospa hän säästääkin sormukseen!

Aaaaahahahhahhaaaa!!!!

Hitto mikä läppä. Kaikkea se rakastunut nainen onkaan vielä muutama kuukausi sitten kuvitellut. Rahat hupenee pysäköintivirhemaksuihin (lounastaminen saattaa maksaa siis lähemmäs sata euroa…), maksumuistutuksiin, ulosottoon jne jne. No mulla on kyllä rahaa, olen säästänyt pienestä palkastani ja nyt äitiysrahoistani.

Ei me velkahelvetissä sentään olla mutta jos tämmöisistä asioista rutiininomaisesti pystyy valehtelemaan, ei mikään ihme että seksiviestittely sen saakelin lorton kanssa tuntui hänestä niin luontevalta. Mitä muuta minulta vielä salataan? En halua asuntovelalliseksi jos toinen ei ole rehellinen rahoistaan. No se asuntoasiakin on jäissä joten kaitpa olen turvassa.

Olen aiemmassa elämässäni elättänyt yhden opiskelijan. Seuraavassa suhteessa minä maksoin elämisen kun työssä hyvin tienaava vastapuoli osallistui ostamalla salaa autoon stereoita ja bassoja yms yms. Nyt olen itsekäs ja vaadin tasa-arvoa. Olen itse rehellinen ja jokaisesta isommasta ostoksesta kerron varmasti. 

Vai odotanko liikoja? Pitäisikö vain tyytyä siihen että arki rullaa mutta säästöjä pahan päivän varalle ei ole?