Kun unelmat eroavat

Ei ole kuin pari päivää, postasin olevani onnellinen. Alkavani luottaa. Sitten tuli pari muuttujaa, se kesken jäänyt asuntolaina muistutteli itsestään. Olisi pysynyt vain hiljaa. Pahoittelen tunnekuohussa kirjoittamistani.

Mitä vastaisimme laina-asiaan? Julkisesti jos myöntää että meillä menee kusisesti, niin onhan se nöyryyttävää. Tekosyyt taitaa kuitenkin kaikki olla käytetty. Minä elin uskossa että keväällä hommat jatkuu, kyllähän meidän suhde kukoistaa kun ollaan nyt kovasti töitäkin tehty sen eteen. Tästä on suunta vaan ylöspäin! Vaan miespä ei ollut varma. Hän on ollut se, joka on nostanut minua pinnalle sieltä syvyyksistä, vannonut että me ollaan yhdessä vielä kauan. Ja sitten saan kuulla ettei hän olekaan niin varma suhteemme kestävyydestä että lainaa ottaisi.

Isku vasten kasvoja. TAAS olen turhaan kuvitellut tulevaisuutta! Mitä hittoa?! Minä olen siis siinä vierellä ihan kiva, mutten niin kiva että sitoutuminen onnistuisi. Onhan se kivempi tulla töistä kotiin kun on ruoka tehty ja siivottu. Joku kenen viereen kömpiä yöksi. Mutta herranjumala ei missään nimessä vaimomatskua! On se minustakin kätevää, joku jakaa menot kanssani (maksan edelleen itse vuokran äitiysrahoistani), tuo turvaa ja seuraa. Apukädet lasten kanssa on aina tervetulleita. Olen jäänyt suhteisiin vain koska olen mukavuudenhaluinen, myönnän sen. Niistä suhteista olenkin hypännyt suoraan seuraavaan syliin.

Näinkö tulee minullekin käymään?

Lainaa on mies vältellyt pitkään. Ensin suhde oli liian tuore. Ymmärränhän minä sen. Sitten minun piti selvittää välit isompien lasten isän kanssa. No eihän siinä kai pysty uutta tervettä suhdetta luomaan kun exä on lasten vuoksi maisemissa! (Sarkasmia) No sitten asiat rullailivat kivasti eteenpäin, työhommat sujuivat ja suhde voi hyvin. Ei. Ei lainaa. Minä haaveilin että oltais niinkuin tavan pariskunta, laina, häät, lapset, onnellinen loppu. Mitä sain? Miehen joka ilmaisee sitoutumistaan minuun toisen naisen kanssa. Jes.

Kuulemma mies ei osaa sanoa onko laina seuraavan vuoden vai 10 vuoden vai ikinä ajankohtainen. Minä en pysty odottamaan milloin lakkaan olemasta vain hyödyllinen ja muutun rakkaaksi. On laitettava eräpäivä tunteille.

Ja minun on lakattava haaveilemasta yhteisiä unelmia. On vain omani.