Liian syvällä ja solmussa
Lapset odottavat kovasti joulua mutta odotusta varjostaa keskimmäisen päätään nostava pelko. Olen huomannutkin että jokin on nyt vinossa ja osasi lopultaitse sanottaa että pelkää erästä keväällä sattunutta asiaa. Tuon pelon ja ahdistuksen näkeminen omassa saa omankin mielen matalaksi.
Eilen itkin taas. Se alkoi viattomasti miehen lausahduksesta että on katsonut vuokra-asuntoja meille. Itkin ja kaipasin lohdutusta mutta päädyimmekin riitelemään yömyöhään saakka. Sama jatkui tänään koko päivän. Tuntuu että minun tunteeni on ymmärretty väärin ja mitä enemmän yritän selittää, sen kamalammaksi tilanne menee. Tekisi mieli huutaa että luovutetaan nyt jumalauta! Mutta tiesinhän minä että parisuhde ottaa takapakkiakin. Kurkkua kuristaa, ilmat on lyöty pihalle ja silmät on itkusta turvonneet. Olen niin saakelin eksyksissä ja yksin. Tää paha fiilis on fyysistä. Jo koko syksyn ajatteleminen satuttaa, satuttaa myös kesän ajatteleminen sillä ruoskin itseäni kun olin tyhmä ja sinisilmäinen.
Kenelle voin kertoa tunteistani ja ajatuksistani kun miehelleni en niitä enää saa kertoa? Tämä blogi toimikoot ystävänäni nyt. Lohduttavia sanoja ei tule mutta ehkä saan omat ajatukset kuosiin jankkaamalla täällä. Tunnen itseni mitättömäksi paskaksi. Mutta luovuttaja en ole. Miehen mielestä jankkaan turhaan vaikka itse kaipaan juuri sitä, sitä että mies toistaisi tylsistymiseen asti kuinka hän rakastaa minua. Miten saan nämä muistot pyyhittyä pois?
Minun pitäisi kuulemma jo ryhdistäytyä, unohtaa. Onhan tapahtuneesta pian 3kk. Mutta ne tunteet iskevät kuin kaikki olisi sattunut eilen. Ei päästä parisuhteessa eteenpäin kun minä olen ”tämmöinen” ja mitä enemmän kuulen sitä että pitäisi jo unohtaa ja antaa olla, sitä hysteerisemmäksi tulen. MIKSI minä en ole pystynyt siihen?? MIKSI asia vielä satuttaa vaikka siitä on kulunut JO 3 kuukautta?? Olenko viallinen vai oikeasti hullu? Tiedän ajavani suhteemme karille tämän takia. Kun en pysty olemaan hiljaa, antaa petoksen olla. Joulu tulee ja minä vain haluaisin hytkyttää itseäni suihkun nurkassa, kuvitella edes jonkun lohduttavat kädet ympärilleni.