Esittely

Jotta tässä blogissani olisi teille lukijat jotain järkeä, kerron taustaani hieman. Luulen että samassa tilanteessa kanssani on monia.

Ei minun koskaan pitänyt lapsia hankkia, jostain syystä niitä kuitenkin tuli miehen kanssa, josta erosin kun lapset olivat 1- ja 3-vuotiaat. Suhde oli ollut kuollut jo aikapäiviä sitten, kituuttelin lasten vuoksi. Erosta on nyt 4 vuotta ja koko tuo aika on ollut jatkuvaa kädenvääntöä, juonittelua ja itkua. Jokapäiväisessä elämässäni taustalla kytee viha ja pelko tuota ihmistä kohtaan. Saatan jossain postauksessani kertoa yksityiskohtaisemmin, mutta tähän vihanpitoon olen jo niin turtunut että se tuntuu jo normaalilta.

Nämä vuodet olen jaksanut taistella ja uskoa parempaan huomiseen koska sain vierelleni miehen, joka näytti kuinka naista voi rakastaa. On mulla suhteita ollut useita, keskimäärin muutaman vuoden mittaisia. Tämä mies kolahti aivan eri tavalla, tiättekö, kun tiedät että TÄMÄ SE ON. Elämä kuitenkin kyynistää ja luotto siihen että tuo uros olisi vierelläni vielä seuraavalla viikollakin, vei kauan. Saimme ensimmäisen yhteisen lapsemme viime keväänä, samaan aikaan asioin lastensuojelun kanssa koskien vanhempien lasteni isää. Tuohon kuului yksi käynti terapeutilla ja siellä vielä minulle toitotettiin että LUOTA, LUOTA, LUOTA siihen kumppaniisi. Ja niin minä aloin luottamaan ja unelmoimaan.

Heräsi ajatus yhteisestä asuntolainasta, yhteisen pesän luomisesta. Haaveilin että josko tässä pääsisi jopa naimisiin saakka, vaikka väliäkös tuolla kunhan saan olla tuon miehen kanssa. Ja sitten syksyllä kaikki romuttui.