Rakkaus on vahva

Kävimme tiistaina parisuhdeluennolla. Tiesinhän minä nuo asiat kommunikoinnista ja ”minä-kielestä” entuudestaan. Että on eri persoonia ja tapoja ratkoa ongelmia. Sitä ei vaan arjessa tule muistaneeksi vaan taantuu helposti niille huonoille raiteille, joita on porskuttanut vuosikausia. Uuden oppiminen vie aikaa. Ja vaatii tahtoa. Luennolla vahvistui fiilikseni tästä suhteesta, minä tahdon tätä.

Soitin maanantaina riidastamme närkästyneenä neuvolaan ja sain seuraavaksi päiväksi ajan terveydenhoitajalle. Ehkäisyasiat on saatava kuntoon! Mietin asiaa yön yli ja päätös oli oikeastaan fiksu. Ehkä saadaan yksi stressi harteilta pois ja askel kohti parempaa huomista. Otin tänään ensimmäisen pillerin ja pelkäsin. Pelkään muuttuvani, keinotekoiset hormonit eivät sovi minulle mutta tämä ei kestä ikuisesti. Muutama vuosi. Taistelen hulluuta vastaan ja kun on aika lopettaa masennuslääkkeet, voi olo muuttua taas.

Vaikeita asioita puhua miehelle. Paljon olisi taas asiaa, pitänee kirjata ylös. Seksi ja lisääntyminenhän olisi luonnollisia asioita keskustella mutta onko nämä taas niitä mitkä kumpuavat lapsuudesta. Ei meillä kotona puhuttu seksistä, kuukautisista tai oikeestaan ylipäätään mistään. Jokaisesta raskaudesta kertominen isällenikin on ollut jotenkin häpeällistä. Noin iloisesta asiastako pitäisi olla häpeissään?!

Pää pystyssä kohti kevättä!