Mitä tarvitsen?

Terapeutti piiskaa mua tivaamalla mitä tartten ENEMMÄN elämääni kun kerran jo tiedetään ne, mitä en tartte tai mitä pitäisi muuttaa. Ystävä, se oli se minkä jo kerroinkin. Joku luotettava henkilö, kenen kanssa jakaa ilot ja surut, märehtiä särkyneitä sydämiä ja haukkua idiootit. Suurimman osan päivästä olen äiti, pyöritän arkea ja ihastelen pikkukiviä ja perhosia. Sitten pienen hetken olen se rättiväsynyt nainen, joka rojahtaa suihkun kautta sänkyyn.

Minä tarvitsen lisää tyttöystävänä oloa. Sitä läheisyyttä, hiusten paijaamista, yhteisiä harrastuksia ilman lapsia yms yms. Sille tulee tilaa sitä mukaa kun kuopus kasvaa, parin vuoden päästä en toivottavasti joudu liikkumaan pieni elävä poika nilkassani roikkuen. Ainakin voin jo silloin antaa sen yökyläillä…

Kaipaan myös kovasti hiljaisuutta. Sitä hetkeä kun voin maata sohvalla teekupposen kanssa, aivan hiljaa. YKSIN. Ilman hälinää, liikettä, vaatimuksia, kysymyksiä, nahistelua tai ilman edes hiljaa vieressä istuvaa kumppania. Tarvitsen kiireettömiä kävelyitä metsässä, nähden luonnon kauneuden. Ei ole ollut helppoa ymmärtää tätä, ehkä kaaos elämässäni onkin johtunut osittain siitä, etten ole osannut pysähtyä. En ole hahmottanut tarpeitani, olen vain mennyt halujeni perässä.

Nytkin haluaisin mennä pihalle istuttamaan tänään ostamani tomaatintaimet, haluaisin myös käydä lenkillä koiran kanssa mutta se ei ole sitä mitä tarvitsen. Hetken pysähtyminen, sen teekupposen verran, ja akut latautuu.

Samaa ajatusleikkiä olen käynyt kipukohdistani, esim siitä naimisiinmenosta. TARVITSENKO minä sitä vai HALUANKO vain kovasti? Ja kuka pohjimmiltaan haluaa, minä vai täytänkö taas odotuksia, joita LUULEN isälläni olevan minua kohtaan? Ketä varten niitä isoja kännibileitä järjestetään? En minä semmoisesta nauti vaikka hääpuku ja häävalssi ovatkin tärkeitä.

Ex-anoppi mieluilee lapsia ylimääräiseksi viikoksi isälle, jotta hän voi olla mökillä heidän kanssaan. Hetken aikaa jo mielessäni selasin kalenteria, miettien meidän aikatauluja ja menoja kunnes pysähdyin. Kenen tarpeita olen nyt täyttämässä? Mehän juuri lasten isän kanssa ollaan saatu sovittua lomat näin ja lopputulos on kummankin tahto. Lapsetkin kiittävät, meidän luona on tutut rutiinit ja taito käsitellä eskarilaista. Ei, ex-anoppi ei saa lapsia ylimääräiseksi viikoksi. Nyt uskallan sanoa ei!