Minun aikajanani

Tänään kävin perhepalveluilla juttelemassa tilanteestani. Meillä on viiden kerran tehotreffit sovittuna ja vasta sitten jatkuu pariterapia. Piirsin minun elämäni aikajanalle. Syntymästä nykyhetkeen. Monia risteyksiä elämässäni, joissa toisin valitsemalla olisin eri ihminen. Parempiko? Tuskin. Kuollut? Todennäköisesti.

Ne asiat mitä en merkinnyt janalle, ovatkin niitä mitkä vaikuttavat tietämättäni. Äitin alkoholismi, vanhempien riitely, ne kerrat kun isä kertoi muuttavansa pois (mutta ei muuttanutkaan), se kun äiti oli aina kireä ja vihainen kun isä oli työreissuillaan. Minä pienenä nykimässä ulko-ovia ja tarkistamassa hellaa ettei jäänyt päälle. Peittelemässä äitiä, joka sammui taas sohvalle. Minä pienenä pinnistelemässä kaikella osaamisellaan että vanhemmat eivät riitelisi tai jos riitelevätkin niin edes minä olisin hyvä tytär ja saisin isän jäämään. Minä opetin pikkuveljeni pyöräilemään ja lohdutin kun yöllä pelotti. Minä venyin äärimmilleen kun vedin rooliani.

Sitten aikuisena saankin isältäni ”haistavittusaatana oot ihan ku äitis!” puheluita. Niin. Kun et ollut paikalla niin vaikea oli saada vaikutteita muulta kuin äidiltä. Minä olen edelleen se tytär joka yrittää parhaansa olla hyvä ja kiitoksena saan haukkuja.

Olen pitänyt kaikkia pinnalla ja samalla paennut omaa pahaa oloa. En ole halunnut pysähtyä ajattelemaan ja läpikäymään esim hyväksikäytön tuomia tunteita. Tänään oli ensimmäinen kerta kun kerron siitä muulle kuin poikaystävälleni. Äiti ei koskaan tiennyt, isäni vielä vähemmän ja tuskin veljenikään on arvannut miksi muistan paljon tuosta yöstä kun meihin käytiin käsiksi. Samalla kuitenkin kun olen paennut, olen vimmatusti kaivannut pysyvyyttä elämääni. Ihmistä, joka ei tekisi pahaa, näkisi minut hyvänä, arvostaisi ja pysyisi rinnallani.

Tänään heränneet ajatukset ovat kipeitä, terapian jälkeen olo oli kuin maratonin juosseella ja tärisin. Yllättävät asiat vaikuttavat minuun vielä kymmenien vuosien päästä ja opin miksi käyttäydyn näin. Opin ehkä pian muuttamaan itseäni.

Sain kuulla olevani todella vahva mutta samalla sen että voimavarani ovat jo vähissä. Ehkä se sitten on niin. Olen ainakin ollut vahva. Suunnattoman vahva.