Mpy

Mpy. Mielenterveys- ja päihdeyksikkö. Siellä kävin tänään aamulla ja itkin. Ja itkin lisää. Puolen tunnin aika venyi tunnin ajaksi ja venyipä sairaanhoitajan naamakin kun kerroin mitä kaikkea on viime vuosina tapahtunut. Ei vähättelyä vaan muutama rohkaiseva sana ja vierailu lääkärin luona. Poistuin reseptit käsissäni paikalta, ensi viikolla uudestaan.

Olen samaa mieltä, tätä ei nyt puhumalla selvitetä. Olen karsastanut jo hormonaalista ehkäisyäkin kun tahdon olla aidosti minä ja nyt pakotan mieleni väkisin toisille raiteille lääkkeillä. Eniten pahaa tekee lasten puolesta, mies ymmärtää ärjymiseni mutta lapset ovat aivan syyttömiä tähän. Olen ihan pian 31 vuotias, käsissäni oli kaikki onni maailmassa, enää vain rippeet siitä ja haamu itsestäni.

Miksi?

Tällä hetkellä en ole edes vihainen miehelleni, luulen että syksyn tapahtumien hyväksyminen on lähellä.  Pettäminen on helpompi antaa anteeksi kuin tähän asuntosotkuun liittyvä salailu ja valehtelu. Mutta juuri nyt ei ole voimia eikä mielenkiintoa vatvoa niitä asioita. Tahtoisin vain karata kotoa.

Jään odottamaan lääkkeiden tuomaa helpotusta, viikon ehkä kaksi jäljessä tulevat. Jouluksi siis odotettavissa jo hymyä!