Naimisiinmeno

Tässä katsellessani ohjelmaa hyvin suurieleisistä häistä, missä kaikki tehdään hyvän maun rajat reilusti ylittäen, tuli mieleen viikon takainen keskustelu ystäväni kanssa. Hän valitteli kuinka tyttöystävänsä ei usko ettei tämä aio koskaan mennä naimisiin. Turhaa rahanmenoa ja hömpötystä. Miksi nähdä vaivaa vain yhden päivän vuoksi ja kuka nekin rahat siihen siihen niska limassa hankkisi? Aivan järjetöntä ruokkia ihmisiä joista ei pidä, vain sen takia että heidät ”kuuluu” kutsua häihin. Sormuksia voi ostaa ilman häitäkin. Ja nättejä mekkoja. HÄNELLE ITSELLEEN ei kuulemma ollut väliä mennäkö joskus naimisiin vai ei, mutta hölmöä rahanmenoa.

Kysyin sitten että jos asialla ei hänelle ole merkitystä, voisiko hän tehdä tyttöystävälleen mieliksi ja mennä naimisiin (jos joskus sen aika tulee), kun se sille niin tärkeää on. Ystävä jäi miettimään. Ei se naimisiinmeno ole vain yksi päivä. Vaikka tietysti suurin osa naisista varmasti haaveilee tuosta yhdestä elämän suurimmasta juhlapäivästä. Vaikka ollaankin päivä huomion keskipisteenä, kerran. Siinä juhlitaan yhteisen avioliiton alkua, lupausta rakkaudesta ja sitoutumista TAHTOMISEEN. Minäkin olen joskus suunnitellut tuota päivää…

Tuon ohjelman 16-vuotiaat menevät naimisiin ja aikuistuvat yhdessä. Tarina ei kerro kuinka suhteet jatkuvat, vahingoniloisena ja katkerana ajattelen että hah, eroavat kumminkin! Ei. Ei siinä ohjelmassa useinkaan puhuta eroista…

Josko sain edes siemenen itämään ystäväni päähän, olen saanut paljon aikaan.