Liian syvällä ja solmussa

Lapset odottavat kovasti joulua mutta odotusta varjostaa keskimmäisen päätään nostava pelko. Olen huomannutkin että jokin on nyt vinossa ja osasi lopultaitse sanottaa että pelkää erästä keväällä sattunutta asiaa. Tuon pelon ja ahdistuksen näkeminen omassa saa omankin mielen matalaksi.

Eilen itkin taas. Se alkoi viattomasti miehen lausahduksesta että on katsonut vuokra-asuntoja meille. Itkin ja kaipasin lohdutusta mutta päädyimmekin riitelemään yömyöhään saakka. Sama jatkui tänään koko päivän. Tuntuu että minun tunteeni on ymmärretty väärin ja mitä enemmän yritän selittää, sen kamalammaksi tilanne menee. Tekisi mieli huutaa että luovutetaan nyt jumalauta! Mutta tiesinhän minä että parisuhde ottaa takapakkiakin. Kurkkua kuristaa, ilmat on lyöty pihalle ja silmät on itkusta turvonneet. Olen niin saakelin eksyksissä ja yksin. Tää paha fiilis on fyysistä. Jo koko syksyn ajatteleminen satuttaa, satuttaa myös kesän ajatteleminen sillä ruoskin itseäni kun olin tyhmä ja sinisilmäinen.

Kenelle voin kertoa tunteistani ja ajatuksistani kun miehelleni en niitä enää saa kertoa? Tämä blogi toimikoot ystävänäni nyt. Lohduttavia sanoja ei tule mutta ehkä saan omat ajatukset kuosiin jankkaamalla täällä. Tunnen itseni mitättömäksi paskaksi. Mutta luovuttaja en ole. Miehen mielestä jankkaan turhaan vaikka itse kaipaan juuri sitä, sitä että mies toistaisi tylsistymiseen asti kuinka hän rakastaa minua. Miten saan nämä muistot pyyhittyä pois?

Minun pitäisi kuulemma jo ryhdistäytyä, unohtaa. Onhan tapahtuneesta pian 3kk. Mutta ne tunteet iskevät kuin kaikki olisi sattunut eilen. Ei päästä parisuhteessa eteenpäin kun minä olen ”tämmöinen” ja mitä enemmän kuulen sitä että pitäisi jo unohtaa ja antaa olla, sitä hysteerisemmäksi tulen. MIKSI minä en ole pystynyt siihen?? MIKSI asia vielä satuttaa vaikka siitä on kulunut JO 3 kuukautta?? Olenko viallinen vai oikeasti hullu? Tiedän ajavani suhteemme karille tämän takia. Kun en pysty olemaan hiljaa, antaa petoksen olla. Joulu tulee ja minä vain haluaisin hytkyttää itseäni suihkun nurkassa, kuvitella edes jonkun lohduttavat kädet ympärilleni. 

Suhteet Rakkaus Mieli

Joulun merkitys

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, lahjat on hankittuna mutta joulumieli puuttuu. Olen materialisti, rakastan saada lahjoja vaikkakin vanhemmiten ajatus ja laatu korvaa määrän. Lapset olen aina hukuttanut lahjoihin mutta mitään pakolla ostettua krääsää hekään eivät saa. Jouluna ollaan yhdessä milloin milläkin kokoonpanolla, tänä vuonna isommalla, ja silloin syödään hyvää ruokaa pitkin päivää. Ja käydään haudalla. Tänä vuonna myös joulukirkossa.

Tajusin etten ole tainnut mieheltäni kysyä hänen mielipidettään joulusta, olen vain paahtanut joka vuosi näin. Tänä vuonna olen liian väsynyt odottamaan mokomaa päivää, ties vaikka seuraavaa yhteistä ei tulekaan. En ole nyt miettinyt tulevaisuuttamme mutta eilen kaveri kysyi mitä meille kuuluu. Pikaisen katsauksen jälkeen hän totesi vain että varaudu eroon.

En tiedä mitä ajatella. En saisi taas raottaa sitä takaovea ja henkisesti jo valmistautua. Mutta mistä minä tiedän etten tule yllättäen jätetyksi?? Etten itse heittäydy täysillä rakastamaan ja saakin sitten lokaa niskaan? Mitä enemmän ajattelen, sitä enemmän pelottaa. Helpompi vain elää tässä hetkessä ja vältellä tilaisuuksia puhua tulevaisuudesta.

Joulun olen päättänyt suoriutua kunnialla läpi. Lääkkeet alkavat jo vaikuttaa ja nukkunutkin olen. Lapsuudenjoulut olivat paskoja. Äiti siivosi hampaat irvessä, raivoten vaihtoi jouluverhoja ja pyyhki astiakaapeista pölyjä. Me itkettiin ja siivottiin veljen kanssa. Jouluaattojen aamut olivat ihania, täynnä odotusta ja hyvää mieltä. Äiti aikaisti joka vuosi lahjojen avaamista, vetosi meidän malttamattomuuteen mutta oikeasti hän halusi vain vetää kännit aikaisemmin. Siinä sitten joulut vietettiin äiti sohvalle sammuneena jo iltapäivästä, syötiin mitä jääkaapista löytyi ja leikittiin keskenämme. Koska meillehän ei jouluna vieraita tullut, koko kolmeen päivään. Kuulemma joulu rauhoitetaan perheelle mutta oikeasti äiti ei halunnut kenenkään näkevän ryyppyputkeaan.

Siksi joulumielen ylläpito on tärkeää minulle, jotta lapset rakastaisivat jokaista jouluaan koko sydämestään. Ja oikeasti todella, todella kovasti toivon että meillä on miehenkin kanssa jouluja vielä edessä. Jotta voisimme yhdessä haistattaa pitkät epäilijöille, yhdessä luoda oman näköisemme joulun, kodin (oli se sitten missä vaan) ja elämän. MEIDÄN elämän <3

Puheenaiheet Ajattelin tänään