Pariterapiaa

Eilen mies jäi kiinni valheesta. Typerää koska olin jo kertonut että tiedän ja hän silti yrittää viimeiseen saakka kiistää. En voi muuttaa häntä, voin hyväksyä sen tosiseikan että minulle valehdellaan vielä uudestaankin. Eipä siinä. Ihmiset valehtelee. Elän väärässä maailmassa.

Mies lähtee tänään viikonlopuksi reissuun, joten mikäs sen mukavampi lähtä kuin pariterapian kautta! Jos aamulla asiat olikin vähän paremmin eilisen yhteenoton jäljiltä, tuolla sekin vähä hyvä musertui. En koe saavani hyötyä tuolta. Tai oikeastaan en saa ääntäni kuuluviin. Tapaamiskertojen välissä on liikaa päiviä ja itse tapaaminen liian lyhyt. Taas puhuttiin asioista mistä en oikein saanut kiinni, jankattiin siitä asuntolainasta vaikka olin itse siinä uskossa että se oottaa kevääseen (tai millon ikinä vttu onkaan ajankohtainen). Ymmärrän kyllä etten voi painostaa ketään ja jokaisella on oikeus muuttaa mieltään. Minun onneni ei välttämättä olekaan myös muiden onni.

”Minäpä piirrän tänne fläppipaperille tämän teidän yhteisen unelman!” Jaahas no kiitosta vaan kun kerrot mistä minä unelmoin…

Pitää keskittyä hyviin asioihin. Kyllähän tuo mies yrittää ja joissain asioissa onkin oikeassa. Mutta kun se minun ääneni… Onhan meillä vakaa talous ja tervepäiset lapset. Siinä on kiitollisuudenaihetta. On parisuhdejoulukalenteri ja parisuhteen korjauskirja (avaamatta).

Pakkaan ajatukseni, paketoin oikein huolella ja vain suoritan. Se hymy tulee vaikka väkisin. Oikein lystikästä Itsenäisyyspäivän odotusta kaikille!