Peilikuvan muutos

Mietin kuinka ilahduttaa miestäni ikimuistoisella tavalla. Keksin ostaa uusia pitsihepeneitä, niistähän se tykkää. Mutta yksin se ei tuntunut riittävältä eikä illat riittäneet niiden esittelyyn, niin paljon oli taas muuta. Niinpä kuvasin itseäni ne päällä!

Voin kertoa ettei kännykameralla saa kummoisia kuvakulmia mutta ihan kivoja niistä tuli. Hiukan karun näköisiä, synnytyksen jäljet vielä näkyvät vyötäröllä sekä muutenkin löystynyt olemus. En ole pitänyt itseäni kauniina enkä rumana. Enemmän sellaisena mitättömän näköisenä seinähiirulaisena. Naamalle ei mitään voi mutta kun hurahdin kuntosaleiluun, huomasin että varsin nopeasti sain tuloksia. En ehkä koskaan ole klassisen kaunis mutta ulkomuotoni voi kuitenkin olla sitten näyttävä. Kivulias raskaus ja aika pikkuvauvan kanssa on aiheuttanut alkavaa löysyyttä ja peiliin katsominen on välillä surkeaa. Mutta löysän alta piirtyy vielä lihakset kun oikein silmiään siristää.

En antanut kuprujen ja verisuonten masentaa vaan otin käyttööni uuden aseen, kuvanmuokkauksen! Ja uskomatonta kuinka kauniita kuvia sain aikaiseksi! Ja ihan vain rajaamalla ja pikkusen lisäämällä filtteriä. Niitä tyytyväisenä lähettelin parin päivän ajan. Olisi ihanaa päästä kuvattavaksi, joku laittaisi nätiksi ja etsisi ne parhaat kuvakulmat. Siitä tää nainen tykkäisi, peiliinkin olisi mukavampi katsella.

Helpompi versio on ollut ostaa kirppareilta nättejä vaatteita, sellaista arjen luksusta. Harjata hiukset, pukea hame ja ehkä jopa sipaista ripsiväriäkin. Olenhan edelleen nainen vaikka äiti olenkin. Ja nahkainen kahvakuulani kasvaa kasvamistaan, saadaan me minulle vielä kelpo lihakset taas.