Seksuaalisuus
Minulla on ongelmallinen suhde omaan kehooni. Nautin seksistä yksin ja tutun kumppanin kanssa. Nautin kosketuksesta jos se tapahtuu minun ehdoin, luvatta ja väkisin sitä ei toivottavasti kukaan hyväksy. Minun pahin kohtani on nännit. Jos en ole oikeassa fiiliksessä, niihin ei kosketa. Myöskään seksin jälkeen on turha haaveilla niistä. Niihin ei koske kukaan ilman lupaani.
Ongelmana on unissaan kosketteleva mies. Oikein kovasti kourasee tissistä tai työntää kätensä väkisin housuihini. Ja vaikka innostuisinkin, hän nukkuu, eli innostus on turhaa. Hän ei itse hallitse tietysti itseään ja on pahoillaan tästä. Olen yrittänyt nukkua paljon vaatetta päällä. Hän on tarjoutunut nukkumaan sohvalla mutta se kurjuus olisi kovempi kuin väkisin koskettelu silloin tällöin.
Myöskään imettäminen ei ole tuntunut mukavalta tästä syystä. Pää räjähtää kosketuksen epämukavuudesta ja toinen puoli päästäni huutaa vastaan, onhan se parasta ravintoa lapselle. Mitä enemmän yritin ja turhauduin, sitä enemmän vihasin tissejäni. Useasti olin jopa valmis omin käsin leikkaamaan nuo saakelin töröttimet irti minua myrkyttämästä. Lapsen sylissä pitäminenkin on taitolaji ilman että nännini saavat kosketusta.
Olen jopa teipannut niitä kiinni itseeni, jotta kosketusta tuntuisi mahdollisimman vähän. Välillä tuntuu että olen epäonnistunut naisena ja äitinä vaikka tiedän väitteen olevan väärä.
Mutta mistä tuo inho on lähtöisin? Olen syyttänyt lapsena tapahtunutta hyväksikäyttöä. Viimeeksi viime yönä taas yhden inhottavalta tuntuneen unikourimisen jälkeen. Kun yöllä herää siihen että oma isoisäsi työntää kätensä minnihiiri-kuviollisiin pikkuhousuihini ja kutsuu tuvan puolelle ”istumaan syliin”, jonka jälkeen seuraat kuinka hän käy pikkuveljen ja oman tyttärensä luona. ”Syliin” en ikinä mennyt. Tapahtuma saa vahvankin mielen sekaisin. Tätä ei ole koskaan käyty läpi. Perheessäkään ei koskaan puhuttu asiasta mutta emme enää ikinä yöpyneet mummolassa. Terapiassa olen käynyt mutta muiden syiden varjolla, muisto on niin häpeällinen etten pysty tunnustamaan sitä ääneen.
Hyväksikäyttöä olen syyttänyt vuosia. Mutta kun mietin oikein kovasti milloin olisi ensimmäinen inhottava nännikosketus ollut, muistan niitä vain ajalta jolloin minulla oli jo lapsia. Pilasiko esikoisen pieleen mennyt imetys sittenkin nännini? Kun kaksi viikkoa istuin päivät sohvalla tissi vauvan suussa ja itkin kivusta. Mistään ei saanut neuvoja tai apuja, vauvapalstatkin olivat täynnä turhia ”kyllä se sujumaan lähtee” ohjeita.
Menivätkö nännini henkisesti rikki tuosta, missä kiteytyy ”hyvän äitiyden” epäonnistuminen? Ja mieleni meni varmasti rikki tuosta lapsuuden kokemuksesta. Voi jumalauta kuinka paljon vihaankaan isoisääni!