Suttura hommasi reippana tyttönä itselleen kierukan ja valtaisat kivut helpottivat ainakin jonkin verran. Nyt riesana oli vain toistuva pieni vuoto, joka koetteli hermoja. Suttura oli kuitenkin iloinen kierukasta ja sen kunniaksi hän päätti ostaa meille pizzaa viereisestä ravintolasta. Minä olin ajatuksesta innoissani ja jäin mielelläni koiravahdiksi. Aivan, koiravahdiksi. Eläinrakas ystäväni oli näet kertonut, että hänen koirallaan Rapsulla on valtava eroahdistus, joten tätä ei voinut jättää hetkeksikään yksin. Hän joutui ottamaan koiransa mukaan aina kotoa lähtiessään, koska muuten tämä haukkui ja hajotti paikkoja. Kerrostalossa se ei tietenkään käynyt päinsä. Koiran kanssa odotellessani mieleeni juolahti, miten hankalaa Sutturan elämä olikaan, kun edes alakerran pyykkituvalle ei voinut mennä ilman koiraa. Muistelin loppukeväistä reissua läheiseen bubiin. Me molemmat pienessä hiprakassa. Halusin laulaa karaokea, asia josta suuresti pidän, mutta ei se oikein onnistunut, kun Rapsu odotteli bupin terassin nurkkaan köytettynä ja haukkui kuin viimeistä päivää. Shirilimpsis ja laulut jäi laulamatta. Rajoittavaa! Yritin ehdottaa ystävälleni, että hän kouluttaisi koiraansa tässä asiassa. Ystäväni oli myöskin sitä mieltä, että elämä olisi helpompaa, kun ei aina tarvitsisi raahata Rapsua perässään, vaan sen voisi jättää joskus kotiin kissojen kanssa. Hänellä ei kuitenkaan koskaan ollut voimia kouluttaa koiraansa. Kai se on niin, että kun niin on aina ollut, niin olkoon sitten niin tästä eteenpäinkin.

Säpsähdin ajatuksistani, kun Suttura ryntäsi sisään tuoksuva pizza kourassaan. Hän oli hyvällä tuulella ja näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä heiluttellessaan kädessään pizzerian leimasinta. ”Pöllin tämän niin ei tarvi enää ostaa pizzaa”, hän toitotti voittajan ilme kasvoillaan. En voinut kuin nauraa. Itselleni ei tulisi edes mieleen varastaa pizzakortinleimasinta, eikä sen puoleen mitään muutakaan, mutta hän oli juuri tehnyt niin. Lämmintä pizzaa nauttiessamme Suttura otti pizzakortin esille ja leimasi puuttuvat yhdeksän leimaa siihen. ”Näin saadaan Ilmaista pizzaa.”       jatkuu numerossa 4.

Tunsin löytäneeni sydänystävän. Minua viehätti hänen keskustelukykynsä ja eloisa luonteensa. Oli hienoa keskustella kaikista mahdollisista asioista maan ja taivaan välillä. Olin kaivannut tällaista ystävää, joka olisi nainen ja osaisi ilmaista itseään sujuvasti. Hieman minua kiusasi se, että ystäväni oli hyvin kärkäs kertomaan juoruja ja panettelemaan toisia ihmisiä. Ilmoitin jossain vaiheessa, etten jaksaisi kuulla toistuvasti ikäviä juttuja yhteisistä tutuistamme. Hän otti vinkin vastaan ja rajoitti paskanpuhumistaan. En tarkoita väittää, että olisin itse niin täydellinen, etten juoruilisi. Sehän on osa ihmisen perusolemusta, mutta samoja asioita en jaksa jauhaa ja paisutella loputtomiin.

Olin tyytyväinen, että pystyimme keskustelemaan omista elämistämme, emmekä enää keskittyneet pelkästään ”Annojen” ja ”Jarkkojen” tekemisiin. Ystäväni oli siis ns. ottanut neuvoni onkeensa. Omissa asioissamme olikin pohtimista. Sutturan menkkakivut hallitsivat sitä toistuvasti. Ne olivat niin valtaisat, että Suttura söi niihin reseptillä sekä Buranaa että Panacodia. Toisinaan hän lisäsi tähän kavalkadiin vielä muutaman sinisen Diapamin. Olin huolissani Sutturan kivuista ja hämmästelin moista lääkkeen tarvetta. Uskoin kuitenkin hänen kärsivän suuresti, sillä välillä hän soitteli voipuneena ja kertoi makaavansa sängyssä märkäpyyhe mahallaan. Onneksi Sutturan ex-poikaystävä Ari suostui usein ottamaan Rapsun luokseen, että Suttura sai levätä. Olihan heillä koiran yhteishuoltajuus.

Suttura pyysi minut luokseen yöksi, koska pelkäsi olla yksin, sillon kun kivut olivat erittäin kovat. Menin tietenkin, koska pystyin helposti liikkumaan paikasta toiseen tulenpunaisella Scootterillani. Hän kertoi, että oli viime yönä joutunut soittamaan ambulanssin, koska oli ollut niin kipeä. Olin kauhuissani ja ehdotin hänelle kierukan laittamista, sillä olin kuullut että se voisi tuoda helpotusta kuukautiskipuihin. Yöllä heräsin kuitenkin Sutturan valitukseen. Hän soitti ambulanssin ja hoitajat kävivät piikittämässä Sutturaa kankkuun. Voi herra Jumala, ajattelin aamulla kömpiessäni väsyneenä scootterin päälle. Melkoiset kivut on Sutturalla. Olin vielä töissäkin huolissani hänestä.    jatkuu numerossa 3.