How you doin’?

Näin lauantai-illan kunniaksi voisi olla paikallaan pieni pysähdys siihen mitä tällä hetkellä kuuluu. Viimeisen hoitsuvuoden opinnot on aloitettu ja huhhuh millä vauhdilla! Keissejä toisen perään, kaikenmoista instrumenttia ja menetelmää ja kaikkea mitä meidän rooliin leikkaussalissa tulee kuulumaan. Välillä tuntuu, etteihän tätä kaikkea voi millään oppia, mutta odotan innolla harjoittelua, jolloin asiat ehkä avautuu hieman paremmin, kun näkee ne käytännössä. Ollaan myös muutamaan otteeseen pohdittu tunnilla, että tuleeks meistä sittenkin puuseppiä kun opetellaan sekoittamaan sementtiä ja valitsemaan oikeita ruuveja ja istukoita ja sahanteriä =D Kaiken lisäksi työstetään samalla myös meidän opparia. Ja olis tossa yksi tenttikin tiistaina tulossa, kun eka yritys ei mennytkään läpi ja täytyy uusia. Eli paljon kaikkea kouluun liittyvää tällä hetkellä menossa ja töitäkin tarttisi tehdä!

Blokkien jälkeisestä flunssasta toivuttuani aloitin taas aktiivisen treenailun salilla ja käväsin jopa yhdellä lenkilläkin pitkästä aikaa, kun oli niin mahtava sää. 8km tuli yhteensä matkaa ja kävin kokeilemassa Lukonmäessä mihinkä saakka kuntoa riittää. Yllätyin jopa itsekin miten hyvin pärjäsin, vaikka taukoa tuon kaltaisesta liikunnasta on ollut aika pitkään. Salilla käynnin suhteen on motivaatiot nyt erittäin kunnossa! Syytä tähän yhtäkkiseen intoon en kyllä tiedä, mutta hyvä näin. Alkusyksystä ollaan myös käyty porukalla höntsäilemässä pesistä. Ihan huippua, kun muistan pelanneeni sitä viimeeksi ehkä joskus yläasteelle. Viime kerralla aloin jo osuun lyönneilläkin aika hyvin! =) Aloitin taas myös karkkilakonkin, joka kestää jouluun saakka. Tumma suklaa on ainut, jota saan itselleni silloin tällöin suoda. 

Muuten mun elämässäni ei mitään kummempia asioita ole meneillään. Saattaa kuulostaa jonkun korvaan hieman tylsältä, mutta oon itse aika pirun tyytyväinen tällaiseen perusarjen pyörittämiseen. Teen asioita, joista pidän. Opiskelen alaa, josta olen todella kiinnostunut. Tapaan ystäviä, pidän hauskaa, nautin. Oon pikkuhiljaa oppinut elämään enemmän sillä mentaliteetilla, ettei kaikkiin asioihin voi itse vaikuttaa ja siksi vältän turhaa suunnittelua sekä asioiden vatvomista etukäteen.

Nauran, itken ja keksin päivittäin lisää syitä iloita kaikesta siitä, mitä minulle on annettu. 

Suukkoja,

Pia