Thoughts

Olen taas ollut pari päivää sairaslomalla. Keskiviikkona minulla oli koululla palaveri ja mietimme, miten helpottaisimme lisää koulunkäyntiäni. Sain täksi jaksoksi vähemmän töitä kuin muut ja saan sairaslomaa heti sitä tarviessani. Olen yrittänyt olla mahdollisimman vähän sairaslomalla, sillä opintoni vain venyvät pidemmälle neljännelle vuodelle. Toisaalta minulla ei ole kiire mihinkään, sillä en edes tiedä, mitä tahdon tulevaisuudelta. 

Kesä stressaa minua. En tiedä, miten pärjään kesän, ellen ole kesätöissä. Mutta, miten kykenen kesätöihin, jos en välillä kykene edes viiden tunnin koulupäiviin? En haluaisi tehdä niin ilkeästi ketään työnantajaakaan kohtaan, että hankkisin töitä ja olisin sitten jatkuvasti sairaslomalla. Olen yrittänyt selittää tätä joillekkin, mutta minusta tuntuu, että he pitävät minua vain laiskana.

Toisinaan raivostuttaa, kun kukaan ei ymmärrä. Tahtoisin mennä ajoissa nukkumaan, kun seuraavana päivänä on niin paljon ohjelmaa, mutta poikaystäväni vain nauraa minulle. Aina kun päivät ovat toiminnantäyteisiä tuntuu, ettei seuraavana päivänä jaksa yhtään mitään. Ystäväni ihmettelevät, miksen näe heitä enää. Vaikka yritän selittää, eivät he ymmärrä. Masennus pitää kokea ensin itse, ennenkuin sitä voi täysin ymmärtää.