Guilt

 

”Jos syyllisyys herää siitä, että on toiminut väärin jotain toista tai itseä kohtaan, se on silloin oikeutettu tunne. Ilman sitä ei synny todellista kokemusta siitä, että on toiminut väärin.  

Jos sen sijaan syyllisyys on jatkuvaa ja liittyy omaan persoonaan ylikriittisyytenä, vaativuutena ja uhrautuvuutena, se muuttuu elämää kalvavaksi kuormaksi ja kaventaa voimavaroja. 

Tunne voi liittyä toimintaan ja tekoihin, mutta yhtä lailla syyllisyyttä voi tuntea ajatuksista ja tunteista, jopa omasta olemassaolosta. Silloin syyllisyys kulkee osana arkea ja värittää taustalla kaikkea, mitä ihminen tuntee tai tekee. Tällöin on kysymys yleistyneestä syyllisyydestä, joka kertoo minäkuvan syvälle ulottuvista vaurioista.”

 

Tunnen jatkuvasti syyllisyyttä asioista, joihin en voi vaikuttaa.

 

Tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa nähdä läheisiäni enää niin usein.

Tunnen syyllisyyttä siitä, etten voi käydä koulua normaalisti.

Tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa tehdä asioita samalla tavalla, kuin muut.

 

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta tässä olivat isoimmat asiat, joista tunnen syyllisyyttä lähes päivittäin.