Fears
Lupasin viime postauksessani kertoa muista tilanteista, joissa saan paniikkikohtauksia. Ajattelin nyt kertoa, miten julkisten paikkojen ja sosiaalisten tilanteiden pelko liittyvät paniikkihäiriööni.
Julkisten paikkojen pelko
”Julkisten paikkojen pelko on sosaalisen fobian muoto ja kuuluu osana ns. pelkoneurooseihin. Siitä kärsivä henkilö kammoaa voimakkaasti paikkoja, joista hän ei pääse nopeasti tai huomiota herättämättömästi pois. ”
”Pelot ovat tilanteeseen nähden ylimitoitettuja, ja ne saattavat laukaista paniikkityyppisen kohtauksen. Niitä voi syntyä missä tahansa julkisilla paikoilla tai suljetuissa tiloissa.”
Useimmissa tilanteissa, joissa saan paniikkikohtauksen, yhdistävä tekijä on juuri se, että näistä tilanteista on vaikea päästä pois. Bussit, ruokala ja luokkahuoneet ovat pahimpia.
Sosiaalisten tilanteiden pelko
”Sosiaalisten tilanteiden pelossa henkilö pelkää tai jännittää jotakin tiettyä sosiaalista tilannetta tai suoritusta, jossa hän joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai mahdollisesti toisten tarkkailun kohteeksi. Henkilö pelkää joutuvansa käyttäytymisensä tai suorituksensa takia noloon tilanteeseen, osoittavansa ahdistuksensa paljastavia oireita tai tulevansa tavalla tai toisella nöyryytetyksi. Sosiaalisesta pelosta kärsivä pelkää, että toiset läsnäolijat pitävät häntä jotenkin ”heikkona”, ”hulluna”, ”jännittäjänä” tai ”tyhmänä.” Hän jännittää tai välttää julkisesti esiintymistä tai esitelmien pitoa pelkätessään kuulijoiden huomaavan hänen äänenstä vapinan. Tai hän pelkää tai välttää syömistä, juomista (”kahvikuppineuroosi”) tai kirjoittamista vieraiden ihmisten läsnä ollessa, koska hän pelkää muiden läsnäolijoiden huomaavan hänen käsiensä vapinan tai muun jännittyneisyyden.”
”Sosiaalisista peloista kärsivät ovat usein täydellisyyteen pyrkiviä ja pelkäävät tavallista enemmän itseensä kohdistuvaa arvostelua tai hylätyksi tulemista. Erilaiset jäykät uskomukset epäonnistumisten seurauksista ylläpitävät ja voimistavat pelkoja.”
”Varsinaisessa sosiaalisessa pelossa pelkoa herättävä tilanne aiheuttaa lähes aina ahdistusreaktion, joka voi ilmetä myös paniikkikohtauksen muodossa.”
Eniten pelkään juuri muiden ihmisten mielipiteitä minusta. Pelkään myös juuri tuota tarkkailtavaksi tulemista. Ahdistun esimerkiksi, jos opettaja seuraa, kun kirjoitan. Esitelmien pidosta minun on turha haaveillakkaan, sillä saan välittömästi paniikkikohtauksen.Viime jutussa kirjoitinkin jo tuohon ”kahvikuppineuroosiin” liittyen.