Haulirinteen pienessä yksiössä ihminen nauttii ihanan rauhallisesta ruokailuhetkestään, lautasella perunaa ja lohta. Posti kolahtaa lattialle ja se on noukittava heti, koska Pikku-Ruun mielestä posti maistuu niin hyvälle ja se rapisee niin ihanasti, kun sitä repii. Näinpä ihminen poistuu pöydän äärestä noukkiakseen postin kääntäen samalla selkänsä huoneen tapahtumille. Pikku-Naan mielestä ihminen oli hölmö, kun hylkäsi herkullisen lohiaterian typerien paperien vuoksi, jotenka Pikku-Naa ottaa hyvän asennon ja käy ruokailemaan. Syödessään Pikku-Naa pohdiskelee, jotta koskahan ihminen oppii, että mikä elämässä on oikeasti tärkeää – hyvä ruoka ja lepo.