Tässä hetkessä elämä tuntuu välillä melko täydeltä. YAMK-opinnot työn ohessa ja opinnäytetyö painaa mieltä enemmän kuin haluaisin myöntää. Töissä riittää haastetta – hyvällä tavalla, mutta myös sellaisella, joka väsyttää.

Arki on aikataulujen, tehtävälistojen ja muistutusten virtaa. Silti kaiken keskellä kannattelen itseäni pienillä asioilla kuten sillä, että kesä on tulossa. Ajatus lämpimästä tuulesta, valosta ja vapaista päivistä tuo toivoa, kun deadline tuntuu liian lähellä tai kalenteri liian täydeltä. Minun aisteilla on muisti ja ne ikävöi värejä, tuoksuja, makuja ja ääniä, kesän kosketusta iholla ja nurmikkoa varpaiden alla.

Kirjoitan tänne, koska sanat auttavat minua jäsentämään pohdintojani tästä hetkestä, elämästä, valinnoista ja rohkeudesta elää omannäköisesti.  Myös silloin, kun kaikki ei ole hallinnassa.  Ehkä rohkenen kirjoittaa myös siitä, mitä on olla elämättä kuten odotetaan. Vaikka arki on välillä kylmää ja kiireistä, pienet ilonhetket – kuten kesän -25 ensimmäinen jäätelötötterö navakassa tuulessa – muistuttavat, että elämässä on aina tilaa yllätyksille ja hymylle.

Tämä blogi on pieni pysähdyspaikka kiireen keskellä. Tervetuloa mukaan.