Ensimmäinen kirjoitus

Aika kauan oon miettinyt,että aloitanko blogin kirjoittamisen. Ja tällähetkellä sisällä jyllää sellainen jännitys että pakko päästä sitä purkamaan edes tänne, kun en ole siitä vielä oikein kenellekkään puhunut.

Olen siis parikymppinen 5/19 syntyneen lapsen yksinhuoltaja.
Äitiysloma on päättynyt ja olen hoitovapaalla ,eli kotona lapseni kanssa.

Kun lapseni oli vaille vuoden vanha niin minua alkoi vaivata ajatus toisesta lapsesta. En halua että lapseni joutuisi kasvamaan ilman sisaruksia ja mielummin sisaruksen pienellä kun isolla ikäerolla niin olisi heistä ainakin seuraa toisilleen.

Siispä tein tällä viikolla aika suuren ja mahdollisesti meidän perheen elämää mulllistavan puhelun. Soitin terveyskeskukseen tai siis jätin sinne soittopyynnön. Ja kun sieltä soitettiin takaisin niin olin niin jännittynyt että ääneni värisi,kun sanoin puhelimeen että asiani koskee lähetettä,jonka tarvitsen että pääsen itsellisenä hedelmöityshoitoihin. 🙂

Hoitaja jäi asiaa selvittämään lääkärin kanssa ja ei soittanut pe aikana enää takaisin joten soittaa minulle sitten ensi viikolla ja sit tiedän että milloin lähete laitetaan menemään eteenpäin.

Aika malttamaton fiilis,kun odotan ensi viikkoa ja sitä puhelua sieltä tk.sta. Menee todennäköisesti alku/loppu syksyyn että pääsen sinne yliopistolliseen sairaalaan minne lähetteen hain. Netistä luin että jonotus kestäisi 3-4kk

Ihan hauska leikkiä ajatuksella että saisi ensi vuonna toisen lapsen. Millaista olisi olla kahden lapsen äiti,mutta parempi etten vielä liikaa innostu.

Ensi viikolla kirjoittelen sitten enemmän meidän normaalista arjesta.