Sokerirasituksessa

Olin tänään aamulla sokerirasituksessa. Jännitin sinne menoa aika tavalla, koska olin kuullut paljon kauhutarinoita. Mieskin oli tosi kannustava vakuuttelemalla minulle, että varmasti sulle tulee paha olo ja se on ihan hirveetä ja niin edelleen.

Tosiasiassa sokerirasituksessa oli kaksi hirveää asiaa:

1. Piti herätä aikaisin.

2. Ei saanut syödä aamupalaa.

Itse koe ei ollut mitenkään erityisen hirveä tai kamala. En tykkää verikokeista muutenkaan, joten kolme niitä samalle aamulle tunnin välein oli epämiellyttävää, mutta ei mitenkään ylitsepääsemätöntä. Viimeistä näytettä jouduttiin vähän sörkkimään, joten käsivarsi oli kotiin ajaessa kipeä, mutta muuten selvisin hengissä siitäkin.

Myös sokerilitku, jota piti kokeessa juoda, oli epämiellyttävää. Se ei ollut hyvää, mutta ei mitenkään erityisen pahaakaan. Itselleni ei tullut sen juomisesta lainkaan huono olo. Toisille ehkä tuleekin, mutta varmasti on lisäkseni muitakin, joille ei tule. Turhaan siis jännitin etukäteen, että joudun istumaan labrassa tuntitolkulla ja koko ajan oksettaa ja on kamala olo. Ei ollut.

Reilu tunti kokeen alkamisesta itsellenikin tuli heikko olo, mutta uskoisin sen johtuvan ennemminkin aikaisesta herätyksestä ja syömättömyydestä. Myöhemmin päivällä iski päänsärky, mutta edellisten lisäksi siihen liittyi luultavasti jumiutunut niska.

Tämän jutun kirjoitin ihan vain siksi, että joku jossain saattaa jännittää sokerirasitukseen menemistä samoista syistä kuin minäkin jännitin. Haluan kertoa, että ei kannata. Kaikki eivät reagoi kaikkeen samalla tavalla, eikä todellakaan kannata lähteä liikkeelle sieltä pahimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta.