Raskaus ei ole sairaus!
Minä en ole niitä ihmisiä, joka käyttäisi raskautta tekosyynä olla tekemättä mitään. Tietysti joskus heittäydyn avuttomaksi sohvalle, ja pyydän Miestä tuomaan sitä ja tätä ja tuota, mutta olen saattanut tehdä niin aikaisemminkin. Mies saattaa tehdä niin kuin pyydän tai tokaista, että hae itse. Yleensä hän osaa lukea mielialaani hyvin ja tietää, koska olen oikeasti niin poikki, etten jaksa ja koska taas laiskottaa.
Tässä muutama viikko sitten olimme Miehen kavereiden kanssa kebabilla. Suurin osa näistä kavereista on myös näkövammaisia, lähes kaikki jopa vielä sokeampia kuin oma Mies. Tapani mukaan kipitin toiseen päähän ruokailutilaa hakemaan koko porukalle ruokailuvälineet ja servetit, koska niin se nyt vaan on huomattavasti helpompaa. Kun tulin takaisin pöytään, yksi seurueen näkevistä (miehistä) totesi, että reilua kun raskaana oleva nainen laitetaan passaamaan muita. Kerrankin olin hereillä nasevan vastauksen kanssa ja heitin takaisin, että en minä sairas ole, vaikka raskaana olenkin. Meni poika hiljaiseksi.
Eri asia tietenkin olisi, jos minun olisi vaikea liikkua tai jotain, mutta kun ei ole. Pystyn edelleen tekemään melkein kaikkea sitä mitä ennenkin. Kaikkein painavimpien tavaroiden nostelun jätän Miehelle, enkä saa enää imuroitua sängyn alta kunnolla, muuten olen ehkä vain hieman aiempaa hitaampi. Ei turvota eikä ole mitenkään erityisen tukalaa, ainakaan vielä.
Tämä tuli mieleen nyt kun olen yksin kotona ja Mies on anopin kanssa mattopyykillä. Ja minusta tuntuu, että lusmuilen. Vaikka kuinka yritän perustella itselleni, että mattopyykki tässä vaiheessa ei olisi millään muotoa järkevää, enkä saisi likomärkiä mattoja nosteltua, niin silti tunnen itseni hyväksikäyttäjäksi. Mies sentään oli kanssani samaa mieltä siitä, että hän lähtee mukaan, kun anoppi jo ehti ehdottaa, että voi hän ne yksinkin käydä pesemässä. Ja omalla mäntysuovallaan tietysti, vaikka yritin sanoa, että on sitä meilläkin. Kyse ei niinkään ole siitä muutamasta eurosta, vaan enemmänkin periaatteesta. Minut on kasvatettu hoitamaan itse omat asiani, oli sitten kyseessä pieni tai iso asia.
Minulla on selvästi vielä paljon opittavaa tarjotun avun vastaanottamisesta.
Ps. Viime yönä näin ensimmäistä kertaa unta vauvasta. Unessa näin vatsani läpi (unessa ihan normaalia!), että meille oli tulossa poika. Mahtoiko olla enneuni?