Sukupuoliarvauksia

Minulle oli alusta asti itsestäänselvää, että en halua tietää, onko tuleva lapsemme tyttö vai poika. Mies sanoi, että ihan sama, joten päätöksestä ei tarvinnut edes keskustella. Rakenneultraan mennessämme sanoimme melkein ensimmäisenä, että me emme sitten halua tietää sukupuolta, ettei kukaan vahingossakaan sitä meille lipsauttaisi.

Moni on minulta kysynyt, että tiedättekö te, kumpi on tulossa. Nämä kyselyt eivät juurikaan haittaa, koska jotenkin minulla on sellainen käsitys, että nykyään aika moni haluaa tietää sukupuolen etukäteen.

Mutta sitten alkaakin se spekulointi. ”Kyllä sulla on ihan tollanen poikamaha”. Tämän olen kuullut niin monta kertaa niin monelta eri henkilöltä, että alan jo välillä toivoa tyttöä enemmän ihan vain siksi, että nämä arvuuttelijat saisivat nenilleen. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että me emme halua tietää sukupuolta? Emme sitä suht varmaa tietoa ultrasta, mutta emme myöskään niitä vanhan kansan viisauksia, että se tai tuo viittaa poikaan tai tämä tyttöön. Mikseivät ihmiset voi pitää näitä ajatuksia oman päänsä sisällä, jos niitä pakko on ajatella?

Kaiken huippu oli eilen äitini, jolle siis myös olen sanonut, että emme halua tietää sukupuolta. Hän sanoi, että kyllä meille varmaan on tulossa poika, kun olemme ostaneet ruskeat vaunut ja maalasimme pinnasängyn vihreäksi. Vaikka äitini aivoitukset ovat vähän mitä ovat, minua suututti silti. Äitini siis tuntui ajattelevan, että me tiedämme sukupuolen, mutta emme vain halua sitä hänelle kertoa!

Sitä paitsi olen itse sitä mieltä, että vaunumme ja pinnasänkymme ovat ihan riittävän sukupuolineutraalit. Kuva vaunuistamme löytyy täältä (jos osasin tehdä linkin). Pinnasängystä ei ole kuvaa, mutta väri on sellainen limevihreä, joka mielestäni sopii ihan kummalle vaan. Ja vaikka tietäisinkin sukupuolen, olisin silti ostanut suurimmat hankinnat sukupuolineutraaleina, koska eihän sitä koskaan tiedä, mikä se lopullinen lapsiluku on…