”Sitten kun joskus on aikaa”

Jokaisella on varmasti lista asioista, joita tekee sitten, kun on ”ylimääräistä” aikaa.

Minullakin on. Tosin lista on tässä viime päivinä lyhentynyt merkittävästi. Laskettu aika on tämän viikon perjantaina, eikä enää mihinkään suuriin projekteihin viitsi ryhtyä, mutta kaikki pienet ”sitten kun joskus on aikaa” -asiat alkavat vähentyä. Eilen kaivoin esiin ompelukoneen ja korjasin muutamia vaatteita, joista osa oli odottanut korjaamista lähemmäs viisi vuotta. Olen askarrellut lorupusseja, jota tarvitsen töissäni, sitten joskus kun sinne palaan. Olen siivonnut kaappeja ja laatikoita. Lisäksi olen tietoisesti helpottanut tulevaa joulusiivousta pesemällä melkein kaikki ikkunat jo nyt. Voi olla, että joulusiivouksen aikaan on kiirettä muutenkin. Kun tosissani harkitsin kirjahyllyn siivoamista niin, että pyyhkisin pölyt jokaisesta kirjasta erikseen, totesin, että minulla on liikaa vapaa-aikaa.

Minulla on myös lista kirjoista, joita haluaisin joskus lukea. Sain lainattua niitä ison pinon kirjastosta, ja olenkin lukenut viimeisten kolmen viikon aikana enemmän kuin viimeiseen puoleen vuoteen yhteensä. Rakastan lukemista, mutta ei sitäkään voi tehdä ihan koko aikaa, koska sohvannurkassa ei pysty istumaan samassa asennossa kovin kauaa, ja aina välillä on pakko nousta jaloittelemaan. Ennen luin paljon myös mahallani maaten, mutta sattuneesta syystä se ei tulisi nyt mieleenkään…

Olen kärsimätön. Olisin jo aivan valmis synnyttämään. Tai siis vieläkään en osaa ajatella synnyttämistä konkreettisesti, mutta olisin jo aivan valmis lopettamaan raskaana olemisen. Ja tätä voi pahimmillaan jatkua vielä kolme viikkoa.

Taidan lähteä haravoimaan.